Dream workshop

Hei sinä ihana!

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta! Blogi on ollut mielessä, mutta koulu on pitänyt kiireisenä arkisin ja viikonloput olen halunnut viettää ihan poikaystävän ja kavereiden kanssa. 

Mutta pakko kertoa nyt mahtavasta kurssista, joka alkoi eilen ja kestää koko kevään ajan. Human accelerator, joka on Boostin järjestämä kurssi. Boost on Turussa toimiva voittoa tavoittelematon, kasvuhakuisten nuorten yrittäjien ja yrittäjyydestä kiinnostuneiden yhdistys. He järjestävät mm. erilaisia workshoppeja ja ohjelmia.

Tuolla kyseisellä kurssilla käsitellään erityisesti omia unelmia ja tavoitteita sekä miten ne voi saavuttaa. Eilen teimme kaksi erilaista karttaa, toisessa pohdimme mitä tykkää tehdä ja missä on hyvä. Toisessa teimme action planin eli kirjasimme konkreettisesti asioita, joita tekee päivittäin unelman/tavoitteen eteen, mitä vahvuuksia on ja mitkä ovat taas huonoja tapoja, mitkä ovat välietapit kohti tavoitetta, ketkä toimivat mentoreina sekä lopuksi miten tietää, että on saavuttanut tavoitteen. Tämä action planin tekeminen kannattaa ehdottomasti, koska jo tuo päivittäisten asioiden listaaminen, oli ne sitten isoja tai pieniä, auttaa toimimaan eteenpäin kohti omia tavoitteita. 

Omista unelmista ja tavoitteista ääneen puhuminen voi olla pelottavaa. Itsellä on ollut ehkä omien unelmien esteenä vain oma ajatusmalli siitä, että mitä jos epäonnistun. Pelko siitä, että en saavutakkaan unelmaa. Estän siis toisin sanoen unelmani toteutumisen jo ennen kuin olen edes alkanut yrittää. Eilisellä kurssilla puhuimme jo siitä, että pitää uskaltaa unelmoida, mutta myös tavoitella niitä. Unelmien tavoittelu usein unohtuu, koska on vain helpompaa unelmoida asiasta kuin uskaltaa alkaa oikeasti tavoittelemaan tuota unelmaa. 

Kurssin ensimmäinen puhuja kertoi, että oli haaveillut työstä San Franciscon Piilaaksossa. Hän oli puhunut oman mentorin kanssa, että tavoitteena olisi, jos 10 vuoden päästä hän olisi siellä. Mentori oli kuitenkin sanonut, että miksi vasta niin myöhään. Toinen oli vastannut, että viiden vuoden päästä sitten. Mentori taas vastasi, että miksi ei heti? Tämän jälkeen puhujamme oli eräänä iltana tavannut sattumalta vanhan tutun, joka oli kysynyt kuulumisia. Puhujamme oli hetken empinyt kehtaako sanoa unelmastaan. Rohkeni kuitekin kertoa, ja tämän seurauksena päätyivät juttelemaan asiasta ja vanhalla tutulla oli kontakteja San Franscisoon. 10 kuukauden kuluttua tästä puhujamme sai työpaikan San Franciscon Piilaksosta. Työpaikka, mitä hän itse ajatteli vasta 10 vuoden päästä lähteä tavoittelemaan. Tarina on hyvin lyhyesti tiivistetty tähän, mutta pointtina erityisesti se, että uskalletaan lähteä tavoittelemaan unelmaa ja toiseksi myös uskalletaan puhua siitä ääneen. 

Unelmissa on aina hyvä muistaa myös, että toiselle jokin unelma voi olla pieni vaikka sinulle se on iso. Jokaisen elämäntilanne on eri. Jokaisella on erilaiset unelmat, mutta yhtä tärkeitä kaikki! Itsellä ei ole unelmissa työpaikka San Franciscossa. Tällä hetkellä unelmissa on työpaikka, joka vastaa kiinnostustani ja osaamistani. Tätä varten tein eilen action planin. Lisäksi unelmoin perheestä. Unelmoin matkustamisesta.

shield-1519642_1920.jpg

Uskon, että jokaisen polku löytyy, kun tekee asioita, joista nauttii. Uskoo unelmiin. Ja muistaa, että epäonnistuminen ei haittaa. Se kuuluu siihen matkaan. Unelmat voivat myös vaihtua matkan aikana. Tai voit huomata, että saavutettuasi unelman, haluatkin jotain muuta. Ja se on ihan huippua! Olen tällä hetkellä itse menossa kohti uusia unelmia ja se on jännittävää! Jo tuo matka unelmia kohti on ihanaa, koska se opettaa itsestä paljon uutta ja tuo elämään myös uusia asioita. Uusia ystäviä, uusia mahdollisuuksia. Mitä vaan.

Otin kuvan toiseksi viimeisenä päivänä eduskunnassa. Valtiosalista, joka on yksi kauneimmista paikoista. Tämä kuva toimii myös muistutuksena itselle saavutetusta unelmasta! 

IMG_20180913_100803 (2).jpg

Ensi viikolla kurssilla on aiheena omien vahvuuksien tunnistaminen. Odotan innolla jo, koska eilinen kolmen tunnin setti oli jo niin huippu ja inspiroiva!

Kirjoitan ensi viikon jälkeen taas ajatuksia ja oppimaani. Ihan parasta olisikin, jos pystyn innostamaan teitä myös tavoittelemaan unelmia!

Ihanaa viikkoa!

<3 Heli

Suhteet Oma elämä Mieli Työ

Onnellisuus, tässä ja nyt

Hei sinä ihana!

Ja kiitos aluksi kaikille ihanille ystävilleni, jotka ottivat yhteyttä edellisen postauksen jälkeen! <3 

Alunperin olin ajatellut kirjoittaa unelmista ja ajatusmalleista. Ajauduin kuitenkin pohtimaan sosiaalista mediaa ja sen luomaa kuvaa.

Sosiaalisen median roolista ja sen yhteydestä hyvinvointiin on puhuttu viime aikoina paljon. Erityisesti siitä, miten siellä halutaan luoda kuvaa täydellisestä arjesta ja elämästä. Suosituimmat bloggaajat käyttävät Instagramissa samoja filttereitä ja profiilit ovat lähes identtisiä toisten kanssa sisältöjen ja värimaailman kanssa. 

Tunnustan, että olen itsekin Instagramissa seuraillut tilejä, joissa on ihania kuvia, värit on muutettu pehmeiksi ja vaaleiksi, on poistettu pilviä ja kaikki on aseteltu täydellisesti. Kauniit kuvat voivat piristää arkea ja niistä voi saada inspiraatioita, mutta olen viime aikoina miettinyt, että miksi kuvia pitää muokata niin paljon? Olen alkanut kaipaamaan todellisuutta. Epätäydellisyyttä. Erilaisuutta. 

Epätäydellisyys on lopulta täydellistä, kun siihen osaa suhtautua niin. Kaatunut maljakko, viidettä päivää kestävä rankkasade, finni poskessa. Ja älkää ymmärtäkö väärin, välillä saa ja pitääkin harmittaa tuollaiset asiat. Tai välillä voi etsiä täydellistä valoa kuvaa varten. Mutta täydellisten kuvien metsästäminen ei olisi matkalla se ensisijainen asia. Esimerkiksi Krabilla eräällä retkellä opas alkoi mainostamaan, että tuolta saa täydellisiä Instagram-kuvia. Se tuntui hassulta. Toivoisin, että voisimme vaan nauttia hetkistä siinä ja nyt. Se, että laittaisit kumpparit jalkaan ja menisit hyppimään ulos vesisateeseen etkä harmittelisi sitä sisällä. Ja kyllä, 35-vuotiaana hypin edelleen vesilammikoihin ja se on kivaa!

Kokemuksemme arjesta muodostuvat ajatuksistamme. Kun pääsin tänne luonnon rauhaan, aloin myös ajatella ja nähdä maailmaa eri tavoin. Hämmästelin alkuun, miten luonnossa ja hiljaisuudessa oleskelu voi tuoda niin paljon onnellisuutta. Se, että näet kesällä vehreyden, kuulet lintujen lauluja ja istut yksin laiturilla omien ajatusten kanssa auttaa hahmottamaan elämää ihan eri tavoin. Rauhoittuminen omien ajatusten ääreen ilman ulkoisia häiriötekijöitä. 

Tällä hetkellä seurailen paljon tilejä, joissa puhutaan hyvinvoinnista, ihmissuhteista, luonnonkosmetiikasta, liikunnasta ja matkustamisesta. Pari suosikkia on myös säilynyt vuosien ajan. Monan blogiin tutustuin jo ihan hänen bloginsa alkuvaiheessa ja hän on mielestäni ihanan aito ja rehellinen. Monan blogiin pääsee tutustumaan tästä https://www.monasdailystyle.com/ .

Lisäksi toinen blogi, jonka tekstit ovat itselle olleet monestikin tsemppaavia eli Jennin blogi Vastaisku ankeudelle. Täytyy sanoa, että Jennin Insta storiesit ovat aina ihanaa katsottavaa, koska hän hymyilee aina! Jennin blogiin pääset tästä https://blogit.fit.fi/vastaiskuankeudelle/ .

Monet aidosti ihanat ja merkittävät hetket lipuvat ohi, kun olemme kiinnittyneinä puhelimeen ja yritämme tehdä täydellistä kuvaa Instagramiin. 

Haastan sekä itseni, että muut postaamaan aitoja kuvia arjesta sekä keskittymään niihin hetkiin myös ilman puhelinta. Huomatkaa pienet asiat arjessa. Miltä kahvikuppi tuntuu kädessä. Lumihiutaleet kasvoissa. Lumienkelin teko. Näiden hetkien huomaaminen tuo onnellisuutta. Ulkoiset tekijät eivät tuo onnellisuutta, vaan se miten ajattelemme itsestämme, elämästä. Tässä ja nyt. 

Lopuksi pari kuvaa viikonlopulta, jolloin oli aivan ihana pakkassää! 

Halauksia!

<3

IMG_20190127_154854_127.jpg

IMG_20190127_140138.jpg

 

Suhteet Rakkaus Liikunta Mieli