Kun parhaansa yrittäminen ei riitä

Huomenna on jännä päivä. Koko koulutuksen Grande Finale, päivä, johon tavallaan kaikki tähän saakka tapahtunut on valmistanut, tai ainakin yrittänyt valmistaa. 45 minuuttia aikaa näyttää, että on valmis ja kykenevä siirtymään oikeisiin töihin. 

Tänään käytimme oikeastaan koko päivän huomista varten valmistautumiseen. Päivän lopuksi kouluttajamme kysyi kaikilta, millä fiiliksillä huomista kohti mennään. Itse olen yrittänyt suhtautua tulevaan samalla mentaliteetilla kuin oikeastaan kaikkiin vastaavanlaisiin isoihin haasteisiin tähän mennessä; teen parhaani ja toivon, että se riittää. Enempää kuin parhaansahan ei oikein voi tehdä, vai mitä? Totta kai olen opiskellut ja lukenut parhaani mukaan, joten mitenkään soitellen sotaan tässä ei olla lähdössä. Minusta kuitenkin tässä vaiheessa eniten, mitä voi luvata on se, mitä kouluttajallekin sanoin: ”I’ll try my best!”

Tämän sanottuani sain kuitenkin kauhistelevat nuhteet osakseni, sekä kotiin viemisiksi lainauksen, joka minun tulee kuulemma omaksua paitsi huomiseen kokeen läpäisyyn, myös kaikkeen tulevaan työhön liittyen:

”Do or do not. There is no try.”

Yoda

Näillä siis mennään! Wish me luck!