Long time, no see.
Hengissä ollaan! Viikko on ollut niin kiireinen, ettei blogille ole jäänyt lainkaan aikaa. Onneksi on nämä viikonloput, niin ehtii tehdä muutakin kuin keskittyä täpöllä töihin tai työpäivästä palautumiseen.
Turhaa oli viime maanantain skitsoiluni ja panikointini, työt ovat alkaneet hyvin, enkä ainakaan vielä ole onnistunut sössimään kovinkaan paljoa. Töissä on juuri niin mielenkiintoista kuin olin osannut odottaakin, tai oikeastaan vielä sata kertaa mielenkiintoisempaa. Työtehtävät vaihtelevat päiväkin aikana niin paljon, ettei edelleenkään osaa vastata kattavasti kysymyksiin siitä, että mitäs sä nyt oikeastaan siellä teet. Millon mitäkin, vaikka mitä.
On ihan lottovoitto, että on päässyt tällaiseen duunipaikkaan, jossa pääsee jatkuvasti käyttämään ja kehittämään koko kielitaitorepertuaariaan. Pahin pelkoni oli, että opiskeluiden päätyttyä ei eri kielten puhumiseen tarjoudu enää jatkuvia mahdollisuuksia ja taidot unohtuvat. Nyt kuitenkin englannin ja suomen jatkuvan käytön lisäksi lähimpänä istuvien työkavereiden kanssa kommunikoidaan ruotsiksi, lounasseura on usein ranskalaista tai italialaista ja hississä vaihdetaan kuulumiset espanjaksi. Samalla kaikki kykenevät kommunikoivat ympärillä kreikaksi, joten kunhan vaan saan kielikursseilta vähän pohjaa, alkaa sekin varmasti sujumaan pikku hiljaa.
Se huono puoli tässä jatkuvassa kielten sekamelskassa elämisessä on, että työpäivän päätyttyä pää käy niin kuumana, että välillä tuntuu mahdottomalta muistaa esimerkiksi sanan ”koira” merkitystä, saati käännöstä toisille kielille… Myös käytännön asioista huolehtiminen, kuten nettiliittymän hommaaminen kotiin, tuntuu aivan ylivoimaiselta pitkiksi venyvien työpäivien päätteeksi. Niinpä olen joka ilta päätynyt töiden jälkeen joko päätä tyhjentävälle juoksulenkille tai vaihtoehtoisesti raahautunut lähiravintolan superhyvän wifin ääreen töllöttämään Iholla- jaksoja Katsomosta sillä kustannuksella, että koti on aivan retuperällä, pyykit pesemättä, jääkaappi tyhjänä ja se fucking nettiliittymä edelleen hommaamatta. Toistan itseäni; onneksi on viikonloput! Näin sunnuntaiaamupäivänä voin onnellisena todeta, että kaikki rästissä olleet homing-hommatkin on nyt tehtynä ja olen valmiina uuteen viikkoon!
Viikonloppu on siis kulunut lähinnä akkuja ladatessa ja kotona hengaillessa, rauhallisten koti-iltojen päälle kiskaistut 12 tunnin yöunet ovat kyllä olleet juuri sitä, mitä tarvitsin. Nyt on taas keho ja mieli virtaa täynnä, jopa siinä määrin, etten aiemmista suunnitelmistani poiketen maltakaan lähteä rannalle löhöämään, vaan aion kiivetä Filopappos-kukkulalle ihailemaan kuulemma Ateenan parasta näkymää Akropolikselle.
Ihan kotona möllöttäessä ei kuitenkaan eilinenkään mennyt, sillä suuntasimme heti aamusta Kreikan yhdelle tärkeimmistä viinialueista, Nemeaan, jossa oli eilen viinifestarit. Aivan huikea reissu tiloilla vieraillen ja paikallisia herkkuja maistellen. Oli kyllä niin huippu päivä, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Tässä kuitenkin jo esimakua kuvan muodossa. Pusuja ja haleja, lupaan petrata postaustahdissa!
