Ympäri ämpäri Ateenaa + yksi äärettömän nolo televisiohaastattelu
Lupaukseni postaustahdin kiristämisestä tulee nyt lunastettua pikemmin kuin arvasinkaan! Näköjään näillä Ateenan sunnuntailla on tapana olla aivan huippuja, ikimuistoisia ja täynnä elämää. Tämän sunnuntain tapahtumat saivat alkunsa kun kiipesin aivan upealle (oikeasti, joka Ateenan kävijän must paikka!) Filopappou-kukkulalle ihastelemaan aivan mielettömiä maisemia yli kaupungin ja Akropoliksen.
Vihaan yli kaiken sellaisia turistioppaiden itsestäänselviä ”Tuo mukaasi iloinen mieli, säähän sopivat vaatteet ja hyvät kengät”-tyyppisiä neuvoja, mutta tuonne könytessä hyvät kengät ovat oikeasti ihan välttämättömät. Kivet ovat tosi liukkaita, eikä mitään kaiteita tietenkään ole. Neuvo säähän sopivista vaatteista ei sekään ole loppujen lopuksi pöllömpi, ja tulipahan ihan omakohtaisesti koettua, ettei musta mekko ole todellakaan Ateenan säähän sopiva edes tällä lailla syyskuun loppupuolella. Niin tai näin, maisemien ihailuun kannattaa varata aikaa, sillä tuolla istuskellen voisi viettää vaikka koko päivän.
Kun olin könyämässä alas, sillä lailla tosi nolon vaivalloisesti kompastellen, hyökkäsivät haastattelija ja kameramies kuvaamaan maailman kömpelöintä alastuloani samalla kysymyksiä taustastani ja Ateenassa olostani esittäen. Enpä siinä hämmennyksissäni älynnyt olla hiljaa tai karata, vaan vastailin kiltisti kun mielipiteitäni Ateenan nähtävyystarjonnasta ja herra ties mistä kyseltiin. Nyt sitten pitää kiireesti yrittää ehtiä kaivamaan riittävän syvä kuoppa, jonne piiloutua ennen kuin näyttävät haastattelun uutisten loppukevennyksessä tänä iltana. Ja rukoilla, ettei kukaan työkaveri ole tv:n ääressä kun se tapahtuu. Huh huh, kaikkeen sitä joutuu kun on riittävän hömelö vastaamaan kiltisti kaikkeen, mitä kysytään…
Seuraavaksi suuntasin vanhaan kaupunkiin, Plakaan, jonka pienillä kujilla viettää mielellään aikaa ihan vain päämäärättömästi kuljeskellen ja näkymiä ihastellen.
Plaka on tosi pittoreskia aluetta ja Akropolis pilkistää ihanasti joka nurkan takaa. Se on myös aivan täynnä turisteja ja pieniä turistikauppoja, mutta ei se ainakaan minua tälleen sunnuntaikävelyllä häiritse yhtään. Lounaalle en ehkä kuitenkaan jäisi ainakaan ihan keskeisimmille paikoille Plakaan, joten niinpä suuntasin nälän yllättäessä Monastirakin kautta Psirriin.
Psirri on boheemimpaa, vähän karumpaa seutua keskustassa, ja katuja ja lukuisia terasseja kansoittavat turistien sijaan paikalliset. Ei ehkä mitään kauneinta tai siistintä Ateenaa, mutta takuulla mielenkiintoista ja kiehtovaa. Pienet ravintolat, drinkkibaarit ja taidegalleriat seuraavat toisiaan ja näin sunnuntaisin livemusiikki raikaa joka puolella.
Alue on täynnä pieniä antiikkikauppoja, joista löytää pilkkahinnalla vaikka mitä aarteita. Jos asuntoni ei olisi niin valmiiksi kalustettu tai jos siellä olisi enemmän tilaa pienille sisustusesineille, suuntaisin juuri näille kulmille kodin tavaroita etsimään. Meininki on muutenkin paljon Plakaa rauhallisempaa ja leppoisempaa ja kaduilla saa pällistellä ihan rauhassa ilman pelkoa turistilaumojen jyräämiseksi tulemisesta.
Kanssapällistelijöiden habitusten perusteella alue on myös taiteilijoiden ja huumeiden aktiivikäyttäjien suosiossa. Juuri siis sellainen lähes jokaisesta suurkaupungista löytyvä alue, joka on todennököisesti vielä 10 vuotta sitten ollut oikeasti aika kamala paikka, mutta joka on nyt taidegallerioiden, entisiin tehdaskiinteistöihin rakennettujen loft-asuntojen ja lukuisten pienten kuppiloiden ansiosta muuttunutkin tosi trendikkääksi. En tiedä varmaksi, mitä ateenalaiset Psirristä ajattelevat, mutta voisin väittää aluetta Ateenan Williamsburgiksi tai Meatpacking Districtiksi, luultavasti sillä erotuksella, että asunnot ovat täällä edelleen verrattain edullisia.
Lounasta täältä saa Plakaa puolet edullisemmalla ja valinnanvaraa on muutaman korttelin sisällä hirveästi. Kerrankin aloin etsiä lounaspaikkaa niin vähän nälkäisenä, että maltoin kierrellä eri paikkojen tarjontaa vertailemassa ja useassa paikassa tarjottiin päivän menua n. kympillä. Loistava idea minun mielestäni, joka paikassa menut sisälsivät salaatin ja alku-, pää- ja jälkiruoat, jotka sai valita muutaman vaihtoehdon valikoimasta. Myös koko listat olivat suurimmassa osassa käytössä, mutta päätin, että laitetaanpa nyt sunnuntain kunniaksi pöytä koreaksi ja yritin ahtaa itseeni ruokaa koko menun verran. Ei onnistunut, ja harmikseni puolet moussakasta ja melkein kokonainen, täydellinen jälkiruoka jäivät syömättä. Mutta jos tällaisen kattauksen saa oikeasti kympillä (jälkkäri puuttuu kuvasta ja suurin osa falafeleista oli kuvaa ottaessa kadonnut jo parempiin suihin), niin tulen taatusti yrittämään jonain päivänä uudelleen.
Ei voi muuta kuin hehkuttaa Ateenan ihanuutta ja hipsiä kipin kapin kaivamaan sitä kuoppaa, että ehtii ennen kuin uutiset alkavat. Mutta ihan oikeasti ihmiset, tulkaa Ateenaan! Täällä on ihanaa.