Kissa on kissa kadullakin
Kuten monet varmasti tietävät tai saattoivat arvata, ovat Ateenan kadut katukissoja pullollaan. Mitenkään turhan hyvässä lihassa eivät tunnu olevan, mutta eivät onneksi mitenkään nälkäkuoleman partaallakaan. Ainakin täällä Kallithean ja Moschaton alueella ihmiset pitävät tosi hyvää huolta näistä katujen kateista ja tavernoiden pöydistä tiputellaan herkkupaloja yhtenään tuolin vierellä ammottaviin suihin. Tosi monilla on myös oven pielessä vesikuppi ja kupillinen kissanraksuja, joita tämän kesän suloiset, rimpulakinttu-vaiheeseen ehtineet pennut mussuttavat sulassa sovussa.
Huvittavinta on, että kissan logiikka täyden ja tyhjän ruokakupin eroista näyttää pätevän myös katukissojen kohdalla! Jokaisesta kupista syödään keskellä olevat raksut ja reunoille jäävä rinkula saattaa olla kupissa täysin koskemattomana aamusta iltaan, vaikka samaan aikaan laiheliini-kissat tonkivat kupin vieressä roskapönttöä. En käsitä, samaa kamaa se on siellä reunoillakin pöntöt! Nappaan seuraavan kerran kuvan kun ohitan tällaisen puolillaan olevan kupin. Harmikseni olen huomannut, että kaikista pyrkimyksistä huolimatta taipumukseni järkyttävän aamukiireen luomiseen änkeytyi mukaan tänne Ateenaan, olisi vaan pysynyt Jyväskylässä, hemmetti soikoon! Niinpä olen joka aamu kiiruhtanut esimerkkikupillisten ohi tukka putkella vannoen, että huomenna lähden niin aikaisin, että ehdin ottamaan kuvankin. Ehkä huomenna? Iltapäivisin asia on jo ehtinyt pyyhkiytymään mielestä totaalisesti, ja koulutuksesta lähtiessä on aivotoiminta aina niin lamaantunutta, että pidän jokaista onnistunutta paluumatkaa hotelliin ihmeenä.
