Woonzorgcentrum De Lisdodde

Mikä ihmeen Woonzorgcentrum De Lisdodde? Tuo sanahirviö on meidän harjoittelupaikan nimi. Työskentelemme ensimmäisen harjoittelun palvelukodissa, jossa on noin 200 asukasta, johon sisältyy suljettu sekä avoin puoli. Avoimella puolella jossa työskentelemme, on 4 eri osastoa. Jokaisella osastolla on noin 20 potilasta, yksi sairaanhoitaja ja kolme apuhoitaja. Työskentelemme Even kanssa eri osastoilla, jonka olen kokenut erittäin opettavaiseksi. 

Belgiassa ei ole lähihoitajia vaan he kutsuvat itseään apuhoitajiksi. Heidän toimenkuva on paljon suppeampi kuin lähihoitajilla. Sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluu kirjaukset, lääkärinkierrot, lääkkeiden jakaminen ja jos jää sairaanhoitaja osallistuu perushoitoon. 

Asukkaat ovat yllättävän hyväkuntoisia. Päivän toimeenkuvaan kuuluu lääkkeiden jakamista, asukkaiden ohjaamista, erilaisia mittauksia, toimenpiteitä, perushoitoa. Mielestäni paikassa kohdellaan hyvin potilaita, hoitajien välittäminen näkyy huolehtivaisuutena. Pääsimme seuraamaan vainaja laittoa, joka oli pitkälti samanlaista kuin Suomessa. Mielestäni vainaja laitettiin arvokkaasti kunnioittaen.

Paikassa on heikko hygienia, joka ilmenee esimerkiksi huonona käsihygieniana. Jos joku sattuu muistaa laittaa hanskat käteen, ne ovat ja pysyvät eikä niitä vaihdeta, vaan mennään potilaasta seuraavaan. Jopa käytettyjä hanskoja desinfioidaan uudelleenköyttöön. Suomessa olemme tottuneet, että hanskoja on joka puolella vessassa, kansliassa, huoneissa ja niitä vaihdetaan usein. Täällä palvelukodissa hanskat haetaan käytäviltä. Monikin asia tehdään hyvinkin kyseenalaisesti, osaksi säästösyistä, esimerkiksi insuliinineuloja ei vaihdeta joka kerta, vaan samalla neulalla saatetaan pistää useasti. Tekisin monet asiat perustellusti eri tavalla, mutta eikös se ole niin, että ”maassa maan tavalla.” Siitä huolimatta voin omalta osuudeltani toimia hygieenisesti suojellen itseäni sekä asukkaita niin hyvin kuin mahdollista. 

Ensimmäinen viikko harjoittelusta on nyt takana. Viikon olen kokenut hieman sekavaksi. Minulla ei ole nimettyä ohjaajaa, joka hieman hankaloittaa. Kommunikointi on osan hoitajien kanssa haasteellista, koska kaikki eivät puhu englantia tai uskalla puhua sitä. Olenkin sanonut monesti heille, että ei haittaa vaikka ei täydellisesti puhuisikkaan, riittää kun ymmärrämme asiayhteyden. Meidän onneksemme osa asukkaista puhuu hyvää englantia, joka helpottaa työntekoa. Asukkaat saattavat toimia jopa kääntäjinä meidän ja hoitajien välillä. Viikon aikana on tarttunut paljon hollantilaisia sanoja, jotka ovat jo päivittäisissä käytössä. Päivät ovat pitkälti riippuvaisia siitä, ketä on vuorossa samaan aikaan. Osa työntekijöistä ovat olleet ilkeitä meitä kohtaan. Ihmettelevät ja nauravat miten emme voi muistaa kolmantena päivänä asukkaiden nimiä ja saattavat satunnaisesti piikitellä meitä. Mutta tässäkin tilanteessa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja onneksi näitä asioita pystyy purkamaan matkakaverini Even kanssa.