Ajatuksia harjoittelusta

Nyt ollaan vietetty ensimmäinen kuukausi Belgiassa. Aika on mennyt äkkiä. Toisaalta tuntuu, että täällä on oltu jo paljon pidempään. Työharjoittelua on enää 3 päivää jäljellä. Piti katsoa kalenteria uudelleen, että ihan oikeasti ollaan suoritettu ensimmäinen harjoittelu kohta kokonaisuudessaan.Perjantain ja lauantain vietämme Brysselissä, kurssilla Medical englis. Viikonlopun jälkeen meillä alkaa hieman pitempi loma jolloin ajattelimme kiertää Belgiaa, käydä naapurimaissa, nauttia ajasta täällä. Kuun lopussa saamme myös hieman Suomivieraita tänne ja käväisemme myös katsastamassa Turkin aurinkoa. Sen jälkeen aloitamme toisen harjoittelun.

Ajatuksia harjoittelusta

Toisaalta olo on helpottunut, että työharjoittelu loppuu. Työharjoittelussa koin aluksi erittäin haastavaksi, kun minulla ei ollut ohjaajaa eikä minulla ollut aavistustakaan mitä tehdä. Ajan myötä helpotti, kun aamulla tullessa töihin ei ollut ihan ummikkona. Päivä päivältä oppi enemmän.
Välillä koin itseni riesaksi työpaikalle, kun työvuoron alussa keskustellaan kuka haluaisi ottaa tuon vain englantia puhuvan vaihtarin matkaan. Väistämättäkin tulee anteeksipyytelevä olo, anteeksi että olen täällä. Monesti päivät riippuivat pitkälti ketä oli työvuorossa ja tietysti myös oma asenne ratkaisee paljon 🙂
Koin, että täällä palvelukodissa on oikeasti aikaa asukkaille. Täällä ei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana. Asukkaille ehditään juttelemaan ja kyselemään oikeasti – mitä kuuluu?
Haavanhoitoa työstetään pitkälti samalla kaavalla, oli haava minkälainen tahansa, onkalo-, pinta- tai viiltohaava. Haava puhdistetaan desinfiointiaineella ja sen jälkeen haavalle laitetaan betadinea, päälle taitoksia ja teippiä, eritti haava paljon tai vähän. Jokainen sairaanhoitaja sai päättää miten haavaa hoidetaan, joten haavanhoito on täällä hieman epäloogista.
Täällä monet asukkaat ovat erittäin hyväkuntoisia. Osa asukkaista asuu palvelukodissa vain, koska puoliso ei kykene asumaan enää kotona ja tarvitsee laitoshoitoa. Täten he voivat asua samassa paikassa niin pitkään kuin mahdollista.
Suomessa käytetään kertakäyttöisiä pesulappuja. Täällä pesulaput pestään ja käytetään uudestaan. Vaikka pesulappu olisi kuinka hyvin pesty, en siltikään käyttäisi samoja pesulappuja keittiöliinana.
Ensimmäisinä päivinä huomasin, että muutama hoitaja ei käyttänyt missään hoitotilanteessa hanskoja, eivätkä edes pesseet tai desinfioineet käsiä vaikkapa vaipanvaihdon jälkeen. Päätin, että pidän hanskoja kädessä tein mitä tahansa. Monesti olen saanut sekä työntekijöille että asukkaille selittää miksi pidän hanskoja. Hienovaraisesti olen selittänyt, kuinka olen tottunut asiat Suomessa tekemään.
Palvelutalossa on paljon opiskelijoita, joiden kanssa vaihdoimme ajatuksia. Osa opiskelijoista sanoivat, etteivät pidä paikasta, koska ohjausta ei ole. Osa myös koki, että opiskelijoita käytetään puhtaasti työvoimana.
Täällä olen tottunut olemaan ympäristössä jossa puhe kuulostaa ”siansaksalta” josta en ymmärrä mitään. Muutaman kerran olen kuitenkin todennut ”ei hitsi minähän ymmärsin mitä minun ympärillä keskustellaan”. Pikkuhiljaa opituista sanoista, muodostuu lauseita joidenka myötä syntyy lyhyitä keskusteluja. Täällä alueella puhuttu kieli on hollanti, monet puhuvat myös ranskaa ja saksaa. Hollanti muistuttaa hieman saksaa ja englantia, jotkut sanat tarkoittavat myös ruotsiksi samaa asiaa.
Nämä ovat minun mielipiteitä ja perustuvat omiin kokemuksiini, eikä näitä tule yhdistää kaikkiin Belgian palvelukoteihin.

Ainiin tähän vielä mainittakoon, emme joudu asumaan viimeistä kuukautta sillan alla. Saimme pienen yksiön koulun kautta. Täällä asiat hoituvat omalla painollaan ja monet asiat ovat edelleen epäselviä, joka on minulle ”neitiaikataululle” ollut hieman opettelun paikka.

Ainekset

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *