Asiakaskohtaamisia

Mennessäni uuteen paikkaan, olen esitellyt itseni suomalaiseksi sairaanhoitajaksi, joka puhuu vain englantia. Olen saanut asiakkailta hyvää palautetta. Eivätkä asiakkaat ainakaan ole näyttäneet ennakkoluuloja minua kohtaan. He ovat olleet erittäin kiinnostuneita minun taustoistani. Miten olen päätynyt Belgiaan, missä asun, mitä pidän Belgiasta, onko Suomessa kylmä, voitko olla ulkoilmassa jos lämpömittari näyttää -20?

Eräs asiakas kysy minulta, miten sanotaan ”huomenta” suomeksi ja seuraavana aamuna heti ovesta astuessamme sisään kuuluu ”huomenta”. Kieltämättä se tuntuu tosi kivalta!

Olen käynyt viikon ajan hieman yli kuudessakymmenessä kodissa. Belgialaiset asuvat hyvin tiheästi, joten omaa piha-aluetta ei oikeastaan ole lainkaan. Talot ovat kapeita ja korkeita. Monen asiakkaan kotona on erittäin paljon koriste-esineitä, jotka pölyyntyvät hyllyillä jopa lattialla. Osa kodeista on todella epäsiistejä ja likaisia sekä monessa talossa on erittäin huono sisäilma. Näiden sekaan mahtuu kuitenkin myös siistejä taloja.

Työmatkan aikana ehdimme ohjaajan kanssa jutustelemaan niitä näitä. Keskustelimme Suomen säästä ja näytin kuvia lumimääristä. Ohjaajani totesi, että talvisin ei varmasti lähdetä ihan tuosta noin vain kauppaan. Kerroin kuitenkin, että vaihdamme alkutalvesta autoihin talvirenkaat ja kyllä voimme ajaa autolla talvellakin, vaikka joskus kelit ovatkin haasteellisia.

Ohjaajan ja asiakkaan kanssa ajauduimme keskustelemaan belgialaisten ja hollantilaisten luonteiden eroista. He kertoivat, että hollantilaiset ovat paljon avoimempia kuin belgialaiset. Asiakas kysyi minulta millaisia ihmisiä suomalaiset ovat yleisesti ottaen. Karkealla yleistyksellä kerroin, että suomalaiset ovat yleisesti hieman ujoja puhumaan tuntemattomille ja ehkä hieman sisäänpäin kääntyneitä. Kerroin myös että suomalaiset tarvitsevat yleensä oman tilan, etteivät ihmiset ole liian lähellä. Tämän jälkeen ohjaajani ja asiakas katsoivat vähä hölmistyneinä minua ja kertoivat, että olet tuon vastakohta.

Sain ensimmäisen viikon jälkeen hyvää palautetta ohjaajaltani. Hän kertoi minun olevan oma-aloitteinen ja otan sujuvasti potilaihin kontaktia, vaikka aina yhteistä kieltä ei ole. Mutta jos osaa sanan sieltä täältä hollantia tai ranskaa ja asiakas osaa hieman englantia sillähän päästään jo pitkälle!

 

 

Vaihtokoordinaattorista ei ole edelleenkään kuulunut mitään, ei edes pahoittelua syyttelevistä viesteistä. Asuntolassa asumisen olen kokenut oneglmaksi sisäilman. Minulla on aamuisin flunssainen olo joka kuitenkin helpottuu päivän mittaan.

Vaihdossa tulee vastaan pieniä ja ei niin pieniä vastoinkäymisiä,mutta niistä selviää puhumalla ja ottamalla asioita esille. Koti-ikävän yllättäessä pahin vaihtoehto on jäädä sosiaalisistakontakteista paitsi. Olemme kuitenkin Even kanssa molemmat perusluonteeltaan sopeutuvaisia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Olemme molemmat kokeneet, että on parempi ettei Suomesta puhuta liikaa, ettei pääse liian kova Suomi-ikävä yllättämään. Tasan kolme viikkoa jäljellä. Toisaalta se tuntuu ihanalta mutta toisaalta tulee haikea olo, että kohta täytyy lähteä täältä, mitä vielä pitäisi ehtiä tekemään? Loppuajan aion ammentaa tietoa harjoittelusta ja nauttia ainutlaatuisesta ajasta täällä.

Aina ei kuitenkaan kannata kaikkea ottaa ihan vakavasti

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *