Harjoittelun loppusuora

Neljä päivää ja kuusi vuoroa jäljellä ja tietysti arviointikeskustelu, sen jälkeen on harjoittelu paketissa. Oon tykännyt olla ihan Super paljon kotihoidossa, hoitotyön luonne on ihan erilainen mitä osastoilla. Hoitajana näkee konkreettisesti tilanteen, mikä kotona on huonosti tai vastaavaisuudessa mikä on hyvin. Minulla on ollut koko viikon pitkälti sama ohjaaja kuin viime viikolla, muutamassa vuorossa olen ollut toisten työntekijöiden matkassa. Kaksi vuoroa olin Romaniasta kotoisin olevan työntekijän kanssa. Saimme aikaan erittäin mielenkiintoisia keskusteluja terveydenhuollosta.

Ohjaajani on yrittänyt oppia suomenkielestä sanoja ja toisinpäin minä olen oppinut ranskaa sekä paikallisten flaaminkieltä. Täällä vanhukset puhuvat flaaminkieltä sekä ranskaa, osa puhuu saksaa ja pieni osa englantia. Nuoremmat ihmiset puhuvat flaaminkielen lisäksi karkealla yleistyksellä englantia sekä ranskaa. Yllättävän moni puhuu myös espanjaa. Minusta on vain ihaltavaa, kun ihmiset täällä puhuvat monia eri kieliä. Edelleen Suomenkieli jaksaa ihmetyttää ihmisiä täällä ja ylipäätään kun nuori suomalainen on eksynyt hoitotyötä opiskelemaan Belgiaan. Monet kertovat suomenkielen kuulostavan yhteenpötköön puhutulta puhetulvalta. Entistä vuokranantajaani lainaten ”osaan kaikkia kieliä paitsi kiinaa, ja Suomenkieli on kiinaa.”

Olemme saaneet nauttia lämmöstä. Lämpötila auringossa on hiipinyt jopa +30C, se on enemmän kuin suotavaa tälläiselle auringonpalvojalle. Kun me suomalaiset kuljemme t-paidalla ja shortseilla vastaan saattaa tulla ihmisiä toppatakit päällä. Iltaisin työvuoron jälkeen olemme suunnanneet terassille tai lenkille. Tuntuu kuin koko Mechelenin kaupunki olisi herännyt talvihorroksesta, hyväntuulisia Ihmisiä säntää joka puolella.

Meille on Suomen koulusta asetettu harjoittelutuntimääräksi 140. Laskimme ennen harjoittelua, jos teemme 5 päivää viikossa kahdeksalla tunnilla saisimme tunnit hyvin täyteen. Mutta minun tapauksessa tuli ongelmia, koska harjoittelupaikassa tehdään lyhyitä vuoroja. Eikä minun anneta tehdä pitempiä päiviä. Kerroin, että voisin tehdä enemmän pitkiä päiviä, että tunnit täyttyisivät. Ohjaajani sekä työpaikan pomo sanoivat sen tulevan liian raskaaksi ja olivat valmiita puhumaan opettajani kanssa tästä. Suomen päähän tämä olisi täysin ok, saisin muutaman tehtävän jotka voisin tehdä korvaukseksi tästä. Tämä oli kuitenki ongelma Belgian opettajalle. Loppujen lopuksi saimme tämän ratkaistua, että opettajamme Suomesta lähettää todisteen, että tosiaan vähempi tuntimäärä lisätehtävällä on ok!

Lauantaina hyppäsin junaan ja se vei minut Ostendeen, joka sijaitsee luoteisbelgiassa. Oostende tarjosi hiekkarannan, nähtävyyksiä sekä kalamarkkinat jossa sain syödä herkullisia merenantimia!