Harry Potter ja meikkipussin salaisuus

Nyt kun naamassani pysyy meikit paikoillaan, on kiva kokeilla kaikkea uutta. Mutta hei iik ja omg! Törmäsin tällaiseen käsittämättömään uutuuteen.

img_8980_large_sudit.jpgstorybookcosmeticsbookmedia_large.jpg

Taikasauva-sivellinsarja on nyt ennakkomyynnissä. Vaivaiset 55 dollaria plus postitukset ja verot ja….antaa olla. Mutta ajatus on kiva! Nämä kuvat on napattu Storybook Cosmeticsin sivuilta ja heidän Insta-tililtään löytyy parempia kuvia sävyistä, jotka tuossa yllä olevassa kuvassa näyttävät vähän aneemisilta. Alluresta löytyi lisätietoa projektista.

Mietin, että onko tällaiset erityisen mielikuvitukselliset tuotteet jotenkin seurausta siitä, että nykyihmisen sallitaan olevan leikkisämpi vielä aikuisellakin iällä? Jos nyt ajattelee 50-luvun nuorisoa, he siirtyivät teini-iästä suoraan keski-ikään ulkoisen olemuksen perusteella. Olisiko 1900-luvun alussa saatu kaupaksi Rouva Bovary-hattusarjaa tai Liisa Ihmemaassa-luomivärejä aikuisille? Jäämme siis odottelemaan Hattivatti-kondomeja ja taikamatto-inkontinenssisuojia. Rollaattorissani sopii olla karvanopat!

Kauneus Meikki Kirjat Höpsöä

Nyt ei hyödytä

Tämä toimituksen kirjoitus hyödyllisistä harrastuksista oli mielenkiintoinen. Se oikeastaan liittyy laajemmin hyötymisen näkökulmaan. Tekemisiä motivoidaan mahdollisella hyödyllä, joka voi olla laadultaan henkistä, fyysistä, materiaalista tai pitkällä tähtäimellä kannattavaa esimerkiksi työuran kannalta. Törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin ja kirjallisuudentutkija Maria Mäkelän haastatteluun, jossa käsitellään kaunokirjallisuuden lukemisen hyötyjä ja erityisesti aiheen pohjalta tehtyä tutkimusta, jossa nähtiin fiktion lukemisen lisäävän ihmisen empatiakykyä.

Me tehokkuusajattelun sisäistäneet ihmiset olemme lähteneet täysillä toteuttamaan hyödyn maksimointia kaikilla elämänalueilla. Liikuntaa harrastetaan, jotta laihdutaan, kiinteydytään tai pärjättäisiin kisoissa. Ruuanlaittoa, käsitöitä tai sisustamista kannattaa harrastaa vain jos on aiheeseen liittyvä blogi. Kirjoja luetaan, koska niistä opitaan ainakin empatiaa jos ei mitään muuta. Entä sitten verkostoituminen? Onko se loppujen lopuksi sitä, että halutaan tutustua ihmisiin, jotta heistä voitaisiin hyötyä jollakin tavalla? Yllä mainitsemassani haastattelussa puhutaan intressittömästä toisen ihmisen kohtaamisesta. Mitä sille on tapahtunut ja onko meillä enää aikaa sellaiselle?

Ei, en ole kehittymistä, oppimista ja verkostoitumista vastaan millään tavalla. Se ei vaan saa olla itseisarvo ja kantava voima kaikelle tekemiselle. Se, että harrastaa piirtämistä, jotta oppisi paremmaksi piirtäjäksi, ei ole hyvä lähtökohta. Ihmisellä pitäisi todellakin olla jonkin alue tai asia, jonka parissa voi olla silkasta ilosta. Ihmisen akkuja ei lataa se, että asioita tehdään, jotta niistä hyödyttäisiin tavalla tai toisella.

Tässä kohtaa muistan ne useat kerrat kun olen lapselleni sanonut, että tästä tai tästä taidosta on hyötyä siinä ja tuossa sitten isona. ”Kun sä nyt oot kiinnostunut tästä ja oot tässä hyvä, niin säähän voisit syventyä tähän lisää vielä toiselta kannalta ja siitä voi vaikka tulla vielä sun ammatti…” Olen yrittänyt kasvattaa hyötyjää! Onneksi hän ei taida kuunnella minua.

Menen nyt pelaamaan AlphaBettyä ilman taka-ajatuksia.

nintendo.jpg

 

Hyvinvointi Mieli Kirjat Ajattelin tänään