Virhe maailmassa, osa XX

Osuipa silmiin vanha Me Naiset, jonka kannessa lukee näin: Kiloihinsa kyllästynyt ex-pyöräilija Mira Kasslin: ”Miehellä on oikeus odottaa puolisoltaan edustavuutta.” Meni jotenkin herne nenään.

Ensinnäkin on toki hienoa, että Mira on vaihtanut terveellisempiin ruokatottumuksiin, kaikki kunnia hänelle siitä. Mutta minkä takia naistenlehdeksi itseään tituleeraava aviisi julistaa tällaista pinnallisuuden ilosanomaa kannessaan? Saadakseen kaikki maan pullukkanaiset lähtemään ilolla taistoon läskiä vastaan? Ei vaan ruokkiakseen huonoa itseluottamusta, jotta naistenlehdet saisivat jatkossakin myytyä irtonumeroitaan. Laitetaan vuorotellen artikkeleita ja haastatteluja, joissa on sisäänpunottuna viestinä ”kelpaat tähän maailmaan vain tietyn näköisenä ja kokoisena” ja sitten ”hyväksy itsesi sellaisena kuin olet”. Väliin vielä muutama kauneusleikkaus- ja selluliitti-ryppyvoide-hyaluronfillermainos ja voilá!

Nähdäkseni oikeassa parisuhteessa ulkonäkö ei voi olla merkittävä asia. Mikään ei ole niin katoavaista kuin ulkonäkö! Kauneimmatkin kukkaset kukkivat vain hetken. Vuodet ja geenit kohtelevat meitä eri tavoin. On aivan kammottava ajatus, että pitäisi säilyä muuttumattomana ainakin ulkonäöltään. Netissä löytyvässä jutussa http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/mira_kasslin_hoikkuus_on_merkki_kurinalaisuudesta Mira kertoo kuinka mieskin kaipasi sitä hoikkaa versiota hänestä, sitä jonka kanssa alkoi seurustelemaan. Mira onkin luvannut, että jos hän ja Jaakko menevät joskus naimisiin, morsian on samassa kunnossa kuin tapaamispäivänä.” Mutta että oikeus odottaa edustavuutta? Muuttumattomuutta? Tämä on toki hänen oma mielipiteensä ja tietysti hänellä on siihen oikeus, mutta onko tämä jokin yleinen ajatus? Voiko rakastetultaan oikeasti odottaa tuollaista? Mitä merkitsee tuollainen toive?

Olen tehnyt syntiä. Olen lihonut aika lailla tasan 20 kiloa siitä kuin aloimme puolisoni kanssa seurustella. Ihan varmaan se 17-vuotias tyttö oli herkumpi kuin tämä keski-iän ovella kolkutteleva Muumimamman muodot (vaan ei luonnetta) omaava täti. Ja eivätpä miehetkään ihan muuttumattomia ole. Kiloja heillekin usein kertyy ja saattaapa tukkakin harventua. Mutta nainenhan on eri asia. Naisen täytyy säilyä nuorekkaana ja tietyllä tavalla kauniina. Tai voihan tämä ulkonäkövaatimus koskea molempia sukupuolia. Ei muuta kuin ponnulle jos liikaa muuttuu! On muuten aika ruma toi sun harmaantuva tukka ja noi maksaläikät, viittisit ny pitää huolta ittestäs tai mää vaihdan sut uuteen!

Tiedän olevani vaikea, mutta ihminen ei voi olla ”ulkonäkö”. Hän on sanoja ja tekoja. Lämmin syli ja ihana sumppu luonteenpiirteitä. Ihminen on sitä mitä hän on pimeässä. Varmasti ulkonäöllä on merkitystä parinmuodostuksessa, mutta väittäisin että rakastumiseen tarvitaan muutakin. Kuinka monta kertaa olet tavannut ihmisen, joka on länsimaalaisen kauneusihanteen mukaisesti kaunis/komea ja viehättävä, ns. edustava, mutta kun hänen kanssaan juttelee huomaa ettei olla läheskään samalla taajuudella? Niin, se johtuu siitä että me olemme muutakin kuin kuoremme. Ja mun nähdäkseni se kaunis kuori muuttuu vähemmän kauniiksi jos sisältö on jotain mistä en pääse jyvälle. Tästä hyvä esimerkki on se, että kaikillahan on vain kauniita ystäviä ja perheenjäseniä. Sisältö tekee ihmisestä kauniin. Varmasti kuori kertoo enemmän kantajastaan, esim. meikkiksestä näkee heti että tuo nyt ei ole mikään maailman touhukkain ihminen. Eräs entinen työtoverini sanoi, että kun katselee minun työntekoani, se on kuin katselisi hidastettua filmiä. No mutta se kertoo jotain ihan todenpitävää: teen mieluummin asiat rauhallisesti, ajatuksella, kerralla oikein. Mietitään ensin, toimitaan sitten. Joku sähköjänis ei kestäisi mun seurassani hetkeäkään, eikä minä sietäisi häntä. Niin että siinä mielessä ulkonäkö kertoo ihmisestä jotain, muttei ole koko totuus.

Näen asian niin, että ihminen tulee pakettina. Se sisältää sen mitä siinä on sillä hetkellä ja määrittelemättömän potentian. Ihminen ei ole muuttumaton, ei sisältä eikä ulkoa. Eikä sellaista voi toiselta pyytääkään, sillä muuttuminen on usein kehitystä. Joskus kehitys tuo mukanaan sen, että ulkonäön merkitys vähenee. Jos se vähenee itsen osalta niin varmasti myös muidenkin. Olisiko kiva jos me kaikki näkisimme toisemme vain kuorina, esineinä? Olet kyllä tosi mukava, pätevä ja cv:si on juuri toivomamme, mutta sä nyt et kyllä sovi meidän yrityksen imagoon. Ei ole kiva juttu jos peruskoulun opettaja on aknen peittämä täti, jolla on ennen aikojaan harmaantuneet hiukset. Meillä on tapana pitää täällä vaan sellaisia edustavia ihmisiä. Tai että kuule Mauri, meillä on ollut hyviä ja huonoja aikoja, ollaan selvitty monesta asiasta yhdessä, seksikin on ihanaa, mutta homma on nyt niin, että mä olen aina tykännyt enemmän karvaisista/hoikemmista/lyhyemmistä/pienijalkaisemmista miehistä. Tää olis nyt sitten tässä. Ei muistella pahalla.

Jos suhde kaatuu muutamaan kymmeneen liikakiloon/niiden puutteeseen, niin saa kaikin mokomin kaatuakin. Vaikka olisin nuori ja nätti, en haluaisi puolisoa, jolle ulkonäköni olisi noin tärkeä. Ymmärrän, että tällä asenteella olen monen mielestä vässykkä joka ei viitsi huolehtia itsestään. Mutta tässä ”itsestään huolehtimisessa” menee rajat ihmisillä niin eri paikoissa. Perussiisteys ja hygienia mielestäni kuuluvat tähän, muuttumattomuus ja timminä pysyttely ei. Ai miksikö? Elämäntilanteet, arvot ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Yleensä suvaitsevuus itseä kohtaan tuo mukanaan suvaitsevuuden muita kohtaan. Mutta ei ilmeisesti aina.Kahdeksan vuotta Miraa nuorempi Jaakko on hänkin iso mies, ja hän on myös luvannut aloittaa Miran seuraksi kevennyksen.– Ei sillä, että hänen kilonsa minua haittaisivat, minä tykkään. Ihana mies.” Aiemmin: Jaakkokin kaihoaa hoikempaa Miraa takaisin.– Hän tekee sen tosi hienovaraisesti. Näyttää vanhoja valokuvia: katso, miltä me näytettiin, kun tavattiin, Mira nauraa.” Hyvä että naurattaa. Itse olisin heilutellut kitapurjeitani ja avannut sanaisen arkkuni hieman rumemmalla läpällä.

No on tietty hyvä että on erilaisia ihmisiä. Nämä kuorentuijoittajat voivat pariutua keskenään ja sit me luonteentuijottajat keskenämme. Sopii vain toivoa ettei puolta vaihdeta ihan lennossa.

Ja pointti oli? Lihava voi mielestäni olla edustava. Ihminen on enemmän kuin kuorensa. Tiedän että lehden kansiteksti oli tarkoitettu provosoivaksi ja silti provosoiduin. Elämme jotenkin niin hämmentävässä maailmassa, missä media puskee tietoisuuteemme täysin ristiriitaisia asioita, joita meidän pitäisi pystyä suodattamaan ja vieläpä pystyä elämään itsemme kanssa epätäydellisinä olentoina. Miten olisi armollisuus ja suvaitsevaisuus sekä itseä että muita kohtaan? Onko pakko olla mätkimässä jokaisella mahdollisella asialla? 

Kommentit (24)
  1. Neiti Virtanen
    18.2.2014, 05:40

    Olen lihonut kahden vuoden aikana 30 kiloa, lääkityksen takia. Nyt laihdutus on lähtenyt käyntiin, mutta EI ulkonäön takia. Haluan olla hyvässä kunnossa, enkä olla koko ajan hengästynyt ja hölskyä kun kävelen.

    Olen kuva-artesaani ja ihmisen kasvot ja vartalo ovat aina kiehtoneet minua suuresti. Onnekseni, jo ennen lihomistani, olen pitänyt reheviä naisia kauniina. Olen piirtänyt hiilillä ylipainoisen naisen joka on raskaana ja jolla on reilusti raskausarpia. Hän oli mielestäni yksi kauneimmista naisista jonka olen vanginnut paperille. Suuri syy siihen oli se miten hän jutteli avoimesti session aikana niin että näin pilkkeen silmäkulmassa ja kauniin hymyn. Kauneutta näen niin laihoissa kuin ylipainoisissa ihmisissä. Kaunis buddhamasu, pyöreä takamus, ihanan rehevät reidet… No nyt meni vähän homoksi, mutta mainittakoon, että myös ylipainoiset miehet ovat mielestäni hyvän näköisiä. Ja huomautettakoon, että olen äärimmäisen ulkonäkökeskeinen, sillä rakastan ihmisen kasvojen ja vartalon piirtämistä. En vain ole ulkonäkökeskeinen sanan ”perinteisessä” mielessä.

    En tiedä onko kukaan muu huomannut tätä ilmiötä kuin minä ja pikkusiskoni, mutta ihmisen ulkonäkö näyttää muuttuvan, mitä enemmän hänestä pitää. Mukavat ihmiset muuttuvat kauniimmiksi ja pskamaiset rumiksi.

    Oma avomieheni on kestänyt läpi sairauteni (bi-polaarinen mielialahäiriö eli maanisdepressiivisyys) ja siihen liittyneet kaksi itsemurhayritystä ja pitkän masennusjakson. Ajan jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla elämäni kauheinta aikaa hän on tehnyt niin paljon paremmaksi. Häntä ei hetkauta kaksikymmentä kiloa ulkonäöllisesti, mutta terveydellisesti kyllä. Hän käy itse säännöllisesti liikkumassa ja pitää terveellisestä ruuasta. Hän on normaalipainoinen. Kun on läpikäynyt niin rankkoja asioita kuin me kaksi, niin siinä ei kyllä ulkonäkö paljon merkitse!

    Rakkaus on paljon syvempää kuin ulkoisen kuoren haluaminen. Hellyys ja läheisyys ovat tärkeitä. Tietysti myös seksi, mutta kerron salaisuuden: ylipainoisetkin harrastavat seksiä, ja ovat haluttuja. Se ei ole laihan ja timmin ihmisen etuoikeus.

    Ollaan armollisia itsellemme. Kuten siskoni sanoo, kehoaan pitää rakastaa. Sille pitää antaa hyvää ruokaa, että se jaksaa, ja liikuntaa, että se pysyy kunnossa. Se on ainutlaatuinen, nerokas ja kaunis rakennelma, ja meidän pitäisi kunnioittaa ja rakastaa sitä, ei rääkätä tai etsiä virheitä siitä. Se muuttuu, viimeistään ajan myötä, mutta sitä ei pidä vihata sen takia. Se on ainoa keho joka meillä on, ja jos sitä vihaa, kuluttaa turhaa energiaa. Jos siihen suhtautuu lempeästi ja ymmärtäväisesti se tarjoaa paljon enemmän nautintoa.

    Kiitos sinulle ihanasta tekstistä. Muut ovat käsittäneet sen hieman niin, että vartalon muokkaaminen, esim. liikunnalla on sinusta huono juttu, mutta se ei mielestäni ollut kirjoituksen pointti. Sisäisen kauneuden ylistys on todella virkistävää vaihtelua.

    1. Voi neiti Virtanen, olen tippa silmässä sinun kirjoituksesi vuoksi. Se on vieläpä melkein kuin omalta näppikseltäni.

      Kuten sinäkin, katson olevani esteetikko. Ensimmäinen koulutukseni liittyy myös kuvalliseen viestintään ja en pidä itseäni puusilmänä visuaalisessa mielessä, mutta kauneus on niin paljon muutakin kuin perinteinen länsimainen ajoittain sairaskin ihannekuva. En todellakaan ole liikuntaa ja terveitä elämäntapoja vastaan, mutta jos on nähnyt päivän jolloin pelkkä sängystä nouseminen ja hengissä pysyttely on saavutus, on vyön alle potkimista jankuttaa kuinka painonhallinta on ihan vaan omasta viitseliäisyydestä kiinni. Ja totta munassa jotkut lääkkeet tekevät sen, että kylläisyydentunne katoaa. Ihminen on rakennettu niin, että hän yrittää syödä parhaansa mukaan kunnes on kylläinen, se on syy miksi ihminen on edelleen olemassa. Mutta nyt mä olen sivuraiteilla. Allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit ja kiitos siitä että ymmärsit mitä ajan takaa. 

      Armollisuus itselle ja toisille on niin tärkeää, mutta aliarvostettua. Kukaan ei millään tasolla hyödy ”piiskaamisesta” ja virheideen etsiminen on oman oksansa sahaamista.

  2. Mä oon lihonut meidän seurustelun alkuajoista miltei 30kg. Nyt oon pudottanut niistä pois jo 17 ja vielä olisi se viimeinen kymmenkunta (25kg on se ”virallinen” tavoite, ihan siihen lukiotyttösen painoon en edes välttämättä halua :)). Ja kyllä, vaikka motivaatio kumpuaakin ensisijaisesti itsestä, niin kyllä vaan oon tehnyt tätä myös miehen vuoksi. On ihanaa kuulla sen pitkästä aikaa sanovan, että näytän hyvältä – ilman että mun on tarvinnut sitä kysyä.

    Siis tottakai mies rakasti mua yli kaiken myös 17kg sitten ja rakastaa ihan yhtä paljon sitten 10kg päästäkin. Mutta haloo, jos näytän terveemmältä, kiinteämmältä, peba on kyykkäämisen jäljiltä pyöreämpi, olen terveempi, energisempi, iloisempi, olen taas kiinnostunut siitä mitä laitan päälleni, en valittele läskejäni joka päivä… totta hemmetissä mies on siitä iloinen. Mitä väärää siinä on? Varmasti itsekin rakastan miestäni vaikka hän lihoisikin kymmeniä kiloja, mutta rehellisesti sanottuna teen kyllä kaikkeni ettei niin pääse edes käymään. Minusta mieheni on seksikäs ja komea ja nimenomaan ulkoisesti. Ja minä olen miehen mielestä seksikkäämpi hoikempana ja lihaksikkaampana, ja hän on jo sanonut ääneenkin, ettei anna minun enää koskaan lihoa siihen kuntoon mitä olin.

    Ylipaino on epäterveellistä ja sillä piste. Ihan sama miten se on aiheutettu tai jätetty aiheuttamatta, ei sillä ole mitään merkitystä. Ei ne vaikutukset näy välttämättä vielä parikymppisenä tai edes kolmenkympin kilahtaessa mittariin, vaan myöhemmin. Minä ainakin haluan olla hyvässä kunnossa oleva mummo ja sen eteen pitää tehdä hommansa hyvin just nyt, tänään. Joskus 70-vuotiaana on pikkuisen hankalampi alkaa laihduttaa kuin 40-50 vuotta aiemmin.

    1. Hienoa että on oma pudotus lähtenyt hyvin käyntiin! 

      Olen ollut iso ja olen ollut sippoinen ja oma seksikkyyteni on ollut tasan korvien välissä. Toki jos on huonossa kunnossa ei seksi ole hauskaa. Kuitenkaan kaikki ylipainoiset, kuten minä, emme ole huonokuntoisia. Haluaisin tulla nähdyksi tosiaankin pakettina, Tietysti tiukka peppu tai vaikka kauniit lihaksikkaat reidet voivat inspiroida ja innostaa. En vaan näe niitä edellytyksinä halulle. Ei ole tietenkään väärää iloita toisen laihdutusprojektista! Mutta mitä oikeasti toiselta voi edellyttää? Voiko vaatia tietyissä mitoissa pysymistä? Kaikki ylipainoiset eivät myöskään koe olevansa vastenmielisiä tai marise kiloistaan. 

      1. Eihän tiettyjä mittoja voi vaatia, mutta toisaalta, ihmisiähän me ollaan ja minkä sille voi jos tietynlainen olemus yksinkertaisesti miellyttää enemmän? Toisia miellyttää rehevyys ja toisia hoikkuus, kolmansia lihakset. Jos kumppani muuttuu kovasti epäedulliseen suuntaan suhteen aikana, eroottiset tunteet voivat yksinkertaisesti kadota toiselta osapuolelta. Eikä se mielestäni tee hänestä mitenkään pinnallisempaa tai jotenkin huonompaa ihmistä. Kyllähän seksi on osa parisuhdetta ainakin useimmilla.

        1. Vaatimuksilla ja odotuksilla haen takaa vähän laajempia kaaria. Mielestäni parisuhteessa toiselta voi odottaa, toivoa ja pyytää kunnioitusta, tasa-arvoa ja sitä ettei toinen käytä henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Mitoissa pysyminen on nähdäkseni kuorrutusta.

          Kukin taaplaa tyylillään ja jokaisessa suhteessa on omat säännöt. Mutta mitkä säännöt ovat oikeasti kohtuulliset ja tasa-arvoiset, sellaiset joita naistenlehden kannattaa julistaa sivuillaan?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *