koska kaappiin mahtuu aina yksi kreisineule.
Ostin kreisineuleen. Ihanan, älyttömän, tajuttoman pehmeän, valtavan kokoisen ja pörröisen polyamidikasan.
Tyylini on tylsä ja tavallinen, mutta mietin usein mielessäni, miten ihanaa olisi joskus räväyttää kunnolla. Rakastun nopeasti ruman kauniisiin vaatteisiin, omituisiin väreihin ja lapsellisiin kuoseihin. Normaalisti pidän mieltymykset tiukasti oman pääni sisällä, mutta ajattelin tulla nyt ulos täältä ihanan kammottavasta mielikuvitusvaatekaapista.
Se oli rakkautta heti ensi silmäyksellä: Pariisin kliseinen Eiffel-torni, suloisen pehmeä keinokuitu ja kammottava kasarilook. Tiesin jo ennen sovituskoppiin sulkeutumista, että ostaisin tuon hullun neuleen.
Yritin vastustaa kiusausta. Enhän minä osta koskaan mitään Ginasta! Enhän minä edes halua verhota itseäni jättimäisiin kaapuihin!
Haha, nice try. Nyt yritän keksiä tekosyitä, miksi en pitäisi uutta rakkauttani jokaisena kylmänä syys- ja talvipäivänä. Neule on niin pehmeä, että se houkuttelee vielä yhden jos toisenkin hiplailemaan pörröistä neulosta.
Siskon mielestä paita toi mieleen erehdyttävästi Carrie Bradshaw’n, kuten myös ihana puuterin värinen ballerinahame, jonka ostin kreisineuleen aikaansaaman huuman alaisena. Mitä kävikään, mitä kävikään…
Haluan haahuilla Pariisin kaduilla kreisineule päälläni, ostaa kupillisen höyryävän kuumaa lattea ja kietaista huivin rennosti kaulalleni. Polyamidi kietoutuu ihoani vasten, minä kehrään kuin kissa, hypin ballerinat jalassani vesilätäköiden ylitse Louvren pihalla. Hurr.
Viimeinen tekosyyni höpsölle ostokselle?
Koska kaappiin mahtuu aina yksi kreisineule.