pikalääke flunssaan: karvaista seuraa, teetä ja kakkua

Olen todennut tänä syksynä itsetyytyväisesti kerran jos toisenkin, että olen aina ollut perusterve: minuun eivät yleensä iske pahimmat syysflunssat, sillä vastustuskykyni on vitamiinikuurien ansiosta ollut mainio.

Siksi onkin melko ironista, että heti kun kolmen kuukauden työharjoitteluni Trendillä päättyi, flunssa alkoi painaa päätäni. Tämä viikko onkin kulunut lähinnä sängynpohjalla maaten, opinnäytetyötä epämääräisesti kasaan riipien.

Vaikka oloni olikin yhä tukkoinen ja väsähtänyt, päätin tänään lähteä moikkaamaan ystävääni Eveä pitkästä aikaa, sillä emme olleet ehtineet nähdä toisiamme kuukausiin molempien töiden ja arjen kiireiden vuoksi.

Ja onneksi lähdin! Samalla pääsin moikkaamaan nimittäin ”kummikoiraani”, Watsonia. Olin nähnyt hauvan viimeksi Watsonin ollessa muutaman kuukauden ikäinen, joten omissa silmissäni muutos aikaisempaan oli valtava – kirjaimellisesti.

Watsonin paijaamisen lisäksi pääsin nauttimaan järkyttävän överiä (ja järkyttävän hyvää) cookie dough brownieta, jossa oli varmasti kilo sokeria ja rasvaa. Voin kertoa, että treenimotivaationi tulee olemaan ensi viikolla kohdillaan, kun pääsen tämän lepoviikon jälkeen takaisin salille!

But it was definitely worth it. Koiran, teen ja kakun yhdistelmä tuntuivat toimivan oivallisena täsmäreseptinä väsähtäneeseen olooni.

Oli myös ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa, ihan rauhassa kahden kesken. Samalla huomasin seikan, jonka opin jo vuosia sitten: useatkaan erossa vietetyt päivät, viikot ja kuukaudet eivät rasita todellista ystävyyttä.

xo Hanna

// As soon as I finished my three months internship at Trendi, the flu hit me. So this week I’ve been just taking it easy and trying to do even something on my thesis. Today I decided to see my friend on the evening despite the flu, and was very happy to meet both Watson and Eve. <3

bloglovin // instagram // pinterest