Tavoite kesälle: naura ja kokeile
Lauantaina vietettiin Ravintolapäivää, joka meni itseltäni tällä kertaa vähän ohi. Mutta loppujen lopuksi se ei haitannut, sillä päivään mahtui niin paljon muuta.
Valveutunut ystäväni tiesi, että tänä viikonloppuna Helsingissä on niin paljon ohjelmaa, ettei kaikkeen edes ehdi osallistua. Yksi näistä oli esimerkiksi Puu-Vallilan kevätkirppis.
Koska en ollut aikaisemmin käynyt kyseisellä alueella, ihastelin ympäristöä kuin paraskin turisti. Miten Helsingistä voi löytyä sellainen paikka? Miksei niitä ole enemmän? Aivan kuin olisin kävellyt Porvoossa, tai jossakin pienessä ruotsalaisessa kylässä. Varmaan yksi idyllisimmistä paikoista, jossa olen koskaan käynyt.
Toivon todella, ettei aluetta ikinä tuhota. Jotkut talot olivat kyllä aika huonossa kunnossa, joten niitä pitäisi remontoida, ennen kuin joku tulee ja jyrää ne pois alta. Mieleni teki mennä kurkistamaan, minkälaiselta talojen sisällä näyttää.
Kuvat jäivät ottamatta, koska katselin ja kiertelin mieluummin jatkuvan räpsimisen sijaan. Aurinko paistoi ja ilma oli todella edukseen niin kirpputorien kuin ravintoloiden järjestäjille.
Kävelimme Puu-Vallilasta Kallioon, toiveissamme löytää Ravintolapäivän ruokapaikka, mutta tehtävä osoittautui hankalaksi. Koska kello oli jo kaksi iltapäivällä oli monilta loppunut ruoka, tai ainakin pääruoka. Näin ollen monella oli tarjota vain pientä suolaista tai makeaa. Sehän ei meidän yltyvää nälkäämme peittoaisi.
Lopulta löysimme itsemme Torkkelinmäeltä syömässä burritoja, jotka kyllä sammuttivat nälän oivallisesti. Onneksi täytteitä sai ladata lautaselle omien tarpeiden mukaan.
Jälkiruoka jäi nauttimatta, kun kiiruhdimme kapakkaan seuraamaan Suomen epäonnista jäkismatsia Venäjää vastaan. Tunnelma oli aika maassa ja ihmiset kaikkosivat tuoppien ääreltä aika nopeasti pelin päätyttyä. Me tosin naureskeltiin, olihan se jo nimittäin aika surkuhupaisaa.
Ulkona paistoi aurinko, kolme tyttöä soitti puhaltimilla meneviä sointuja (lempparini Simpsonien tunnari) ja me haimme vaatimuksestani kaupasta jäätelöä. Sen nauttimiseen täydellinen sijainti olikin Dallapén puisto, jossa oli melkeinpä pienet festarit meneillään Kallio Kukkii -tapahtuman muodossa.
Oli melkein kesä, muttei ihan. Minä hytisin pitkähihaisessa paidassa samalla kun ystäväni riensi pelaamaan jalkapalloa t-paidat päällään hikoilevien ihmisten kanssa. Mutta jäätelö maistui, koskapa ei.
Löysin Puu-Vallilan kirppikseltä kivat nahkakorkkarit, joissa oli ihanan patinoitunut pinta. Vetäisin ne jalkaani ja suostuin jopa tanssimaan valssin ja muutaman muunkin kappaleen tahtiin, joita orkesteri soitti puiston Itälavalla.
Tavoite kesälle: murehdi vähemmän, naura ja kokeile enemmän. Ihan hyvin se tanssi luonnisti, vaikka marisinkin, ettei tästä tule mitään.
Se on lopulta vain huono tekosyy olla tekemättä asioita, joista pitää.