Yup, you heard me. NEW YORK CITY BITCH! On vaikeaa arvioida, koska päätin, että matkustan Nykiin. Olen tiennyt sen aina, mutta aikaisemmin ajatus on pyörinyt lähinnä ”jonain päivänä”-tasolla. Rakastan New Yorkia, sen suuruutta ja säihkettä, huutavia ristiriitoja ja kaupunkien miljoonilla kaduilla soljuvia heterogeenisiä ihmismassoja. Uuden sukupolven GIRLSiä ja järkyttävän överiä Sex&Cityä. Suloisten Brooklynilaisten kahviloiden cupcakeja, […]

Paras tapa päästä eroon suklaanhimosta? Syö suklaata. Levynä, kaakaona tai leivonnaisena. Sillä tosiasia on se, että edes kymmenen suloisen makeaa satsumaa ei kykene mitenkään korvaamaan suklaan aiheuttamaa endorfiinipurkausta. Olen ollut aina heikkona kaikenlaisiin suklaaleivonnaisiin. Kokeilussa ovat olleet niin mudcake, chocolate chip cookiesit kuin brownietkin. Tänään päätin kokeilla hankalaksi tituleerattua suklaakohokasta. No, onhan se vähän mahdotonta […]

Poikaystäväni todella tietää, miten posket sheivataan kunnolla! Harmi vain, että nämä kaunokaiset joutuvat pysähtymään tässä kuussa nenän alla, onhan sentään Movember. Movemberin tarkoituksena on paitsi hauskuuttaa feministä sukupuolta kalapuikoilla myös osoittaa huomiota etenkin miesten eturauhassyövälle. Kampanjan ohessa kerätyillä rahoilla pyritään parantamaan varhaisen syövän havaitsemista, tarjoamaan tehokkaita hoitoja niitä tarvitseville ja lopulta vähentämään ehkäistävissä olevia kuolemia. […]

Yeap, you heard me. Minun torstaini ovat tästä lähtien perjantaita, sillä huomenna aukaisen silmäni vasta kun siltä tuntuu. Olen nukkunut tällä viikolla joka päivä 8,5 tuntia joka yö, mutta kaamos-masennus-väsymys-ikävä-mää-en-jaksa yrittää nujertaa tytön alleen. Siksi olenkin varsin kiitollinen ammattikorkeakoulun leppoisasta rytmistä ja hautaudun huomenaamulla entistä tiukemmin peittoihin. Sleep tight! Ai niin, ja Happy Halloween. xo […]

Pimeä lokakuinen ilta, viitosluokka, kajalsilmäiset tytöt ja tekoveriset pojat, boolit kulhoissaan – suloiset varhaisteini-iän kotibileet. Onko siitä todellakin jo kymmenen vuotta, kun vietin viimeksi Halloweenia? Halloween ei ole koskaan tuntunut itselleni läheiseltä ”juhlalta”, vaikka sitä kovasti yritetäänkin tunkea Suomeen Jenkkilästä. Myönnettäköön kuitenkin, että rakastan Tim Burtonin elokuvan The Nightmare Before Christmas biisiä This is Halloween. […]

(Päivän paskin kuva?) Tähän on tultu: syön Lidlin halppismuffinsseja keittiöni lattialla klo 22:00 samalla, kun poikaystäväni tuhisee muutaman metrin päässä minusta. Parasta tässä on se, että… …en ole yksinäinen. …en ole masentunut tai surullinen. …en ole epätoivoinen tai omituinen. I JUST FELT LIKE DOING IT. Ja siitä seurasi olo, että voisin kirjoittaa valaistuksestani tänne. Koska […]

Päätin hankkia vaaterekin, koska olen haaveillut sellaisesta jo kaksi vuotta. Ajattelin, että mekkoni voisivat roikkua siististi rekissä sen sijaan, että kidutan niitä mytyssä isoäitini rähjäisessä 50-luvun nojatuolissa. Ikean RIGGA-vaateteline on valkoinen, simppeli ja sopivan hintainen (16,99€) kukkarolleni. Rekin korkeutta saa säädeltyä kuudelle eri korkeudelle. Alhaalla on oma taso kengille, mistä annan myös plussaa. Kun vain […]

Toisinaan viikon loma aiheuttaa kyvyn uppoutua totaalisesti kaikkeen tekemäänsä, ja normaalisti tärkeältä tuntuvat asiat muuttuvat triviaaleiksi. Voi vain leikata hitaasti paloja mangosta, tunnustella sen sileän pehmeää pintaa, maistaa makean kirpeän karvaisuuden suussaan ja piristyä huomattavasti lempeästä okran sävystä. Mangon sisimmän olemuksen tutkiskelun lisäksi olen uppoutunut Girls-sarjaan, jonka kaksi tuotantokautta tuijotin neljässä päivässä. Luin kertaistumalta Marimekon […]

Toisinaan on hauskaa pukeutua juhlavammin arkenakin – esimerkiksi sellaisina päivinä, jolloin edessä häämöttää viikon syysloma! Isosiskoni vuosia vanha rippimekko palvelee hyvin myös toppina. Sujautin sinisen mekon aamulla mustan hameen alle, ja kas! A new favorite has born. Siskoni todennäköisesti nauraa käyttäessäni hänen teinivuosien mekkoaan, mutta minä hyrisen tyytyväisyydestä. Heleä vaaleansininen korostaa nimittäin täydellisesti suomalaisittain kalpeaa […]

Kävimme jo kaksi viikkoa sitten ystäväni kanssa valokuvailemassa koulutyönä reportaasia Vanhankaupunginkoskella. Saimme kokea syksyn parhaimmillaan: oranssin ja keltaisen eri sävyissä hohtavat vaahterat, kirpeän tuulen ja auringon heleän kirkkauden silmäluomilla. Teemanamme oli joskin kliseisti ”fallen angel”. Tarinamme enkeli tipahtaa taivaista Vanhankaupunginkoskelle, tutkiskelee ympäristöään ja ihastuu siihen lopulta niin kovin, että päättää jäädä maan pinnalle. Minä sain […]