city of my dreams.

En vaihtaisi päivääkään.

Aloin miltei pillittää ratikassa, kun ajatus nousi ylättäen mieleeni. Muutin Helsinkiin kaksi vuotta sitten, ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka olen saanut viettää tässä unelmieni kaupungissa. Ajelin lukioikäisenä bussilla Manskua pitkin ja ajattelin, että tuolla minunkin kuuluisi olla: istuskella satavuotiaan kivitalon erkkerissä lukemassa kirjaa ja katsella alas kadulle siihen bussiin, jossa Helsingistä unelmoivat istuvat.

Vietin tänään ihanan valokuvauspäivän Helsingissä uppoutuen täydelliseen flow-tilaan – äänet ympärilläni hiljenivät, kaupungin liikenne hidastui, ihmiset näyttivät ystävällisemmiltä. Unohdin jopa nälän- ja kylmäntunteen, kun kyykin innoissani mukulakivillä yrittäessäni löytää parhaimman mahdollisen kuvakulman rakastamalleni Tuomiokirkolle, tuolle valkoiselle möhkäleelle, joka herättää minussa joka kerta kunnioituksen tunteen.

Suosittelen lämpimästi kiertelemään Helsinkiä marraskuussakin tällaisina päivinä, kun aurinko paistaa eikä sadepilvistä ole tietoakaan. Varustaudu lämpimiin hansikkaisiin, pipoon ja toppatakkiin, niin jaksat harhailla kaupungilla useita tunteja. Välillä kannattaa piipahtaa kuumalle lattelle tai kaakaolle sulattelemaan valokuvaamisen kohmettamia sormia.

Aurinkoista viikkoa,

xo Hanna