fall, rain over me.
Eilen sujautin päälleni ensimmäistä kertaa sitten kuukauteen pitkähihaisen paidan.
Zaran syysmallistosta löytämäni beige kerrospaita hulmusi kevyesti ihoani vasten, kun kävelimme ystäväni kanssa Kallion katuja pitkin. Ulkona oli jo pimeää, mutta katulamput ja taivaalla loistava kuu toivat valoa lämpimään elokuun yöhön. Ihmiset siellä täällä olivat kokoontuneet illalliselle taivaan alla, kattaneet pöydät koreiksi ja koristaneet ne kynttilöillä.
Makustelimme mielessämme tulevaa syksyä. Sitä, kun saa taas käpertyä viltin alle juomaan lasillisen punaviiniä – se kun ei kuulu kesään, muuta kuin sangrian muodossa. Teimme suuria suunnitelmia, listaa ihanista kahviloista ja ravintoloista, joissa olisi hauska käydä. Haaveilimme tunnelmallisista illanvietoista ystävien kanssa, kotibileistä ja pitkistä, henkevistä keskusteluista.
Yhtäkkiä syksy tuntui olevan pelottavan lähellä.
Se ei kuitenkaan tuntunut yhtään ikävältä, kun käveli yhdessä Helsingin yössä mitä parhaimman ystävän kanssa. Tänä kesänä olin jälleen huomannut, että niitä ihania ystäviä on, ja paljon.
Tämän tekstin kuvat eroavat huomattavasti tekstin sisällöstä – niissä kun seikkaillaan kesäkuisen Kallion katoilla, aurinko paistaa ja kesä on vasta aluillaan. Haparoin uusissa, liian korkeissa kengissäni, mutta nautin silti suuresti kyseisestä hetkestä ja uuden aikakauden alkamisesta. Vatsassa kipristeli, kun mietin, mitä kaikkea jännittävää tulevat kuukaudet tuovat tullessaan.
Samalla tavalla vatsassani kipristelee nyt, kun mietin tulevaa syksyä. Jos kesän alussa totesimme tyttöjen kanssa Kesäkavereiden tapaan, että tästä tulee paras kesä ikinä, niin arvatkaa mitä?
Tästä tulee paras syksy ikinä.
xo Hanna
// Last night I wore a long-sleeved shirt for a very long time. The fabric waved gently against my skin as I roamed through the streets of nocturnal Helsinki with my friend. We talked about the forthcoming fall, the cafés and restaurants we’d like to visit and long nights with friends spent at house parties. And suddenly the fall started feeling very close. But it didn’t feel bad at all, since I had my dear friend, and many more friends, by my side. These photos were taken in June, when summer was only at its beginning. My stomach tickled when I thought about all the crazy things that were going to happen in the following months. I thought myself, ”this’ll be the best summer ever”. And still, I think the same for the fall – this’ll be the best fall ever.