hei syksy, hei väsymys

Tänä maanantaina se iski.

Syysväsymys.

Olin elänyt hiljaa siinä toivossa, että välttyisin tältä syyssairaudelta, johon edes vahvimmat D-vitamiinipillerit eivät tunnut tepsivän. Lauantaina kävelin vielä autuaan tietämättömänä (= pirteänä) Esplanadin puistotietä, ja katselin, kuinka kauniisti aurinko siivilöityi lehtiään tiputtelevien puiden oksien välistä.

Sunnuntai olikin sitten sadepäivä. Makasin puolet päivästä peiton alla, kunnes raahauduin keittiöön tekemään aamiaista. Katsoin loppuun edellisenä iltana aloitetun, merenelävistä kertovan Océans -dokumenttielokuvan. Kun lopulta pääsin liikkeelle neljän seinän sisältä, ulkona alkoi jo hämärtää.

Ja sitten tuli maanantai. Taivas yhtä harmaa kuin eilenkin, edes kasmirneule ei lämmitä kankeita hartioita tarpeeksi. Silmäpussit tuntuvat roikkuvan polvissa asti, vaikka nukuin yli kahdeksan tuntia. Ja jostain kumman syystä mieleni tekee jatkuvasti suklaata, vähintään 80 prosenttista.

Toivon salaa mielessäni, että vika ei olekaan syysväsymyksessä, vaan maanantaissa. Pienestä väsähdyksestä huolimatta olen superonnellinen, iloinen ja kiitollinen – esimerkiksi kulunut viikonloppu oli mitä ihanin. Yritän myös piristää itseäni ajatuksella, että kevätpäiväntasaukseen on enää vaivaiset viisi kuukautta. Right.

xo Hanna

// Today I felt it – just a little hint of seasonal affective disorder. I’m tired though I’ve slept over 8 hours, and I’m craving for chocolate. But I’m still hoping I’m tired only ’cause it’s Monday.

bloglovin // instagram // pinterest