Hyvästi, kesä. Nähdään taas vuoden päästä.
Ainokaiselle lomaviikolleni sattui yllättäen upeat ilmat, pelkkää aurinkoa ja hellettä. Viimeisenä lomasunnuntaina taivas oli kuitenkin taas arkisen harmaa, muistuttaen alkavasta vuodesta koulunpenkillä.
Valmistauduin koitokseen totuttelemalla jälleen aamupuuron syöntiin, ja kaiken sen lomalla nautitun makean jälkeen muutos oli ainoastaan tervetullut. (Olen syönyt valehtelematta varmaan lähes 10 purkkia Ben&Jerry’siä, kuitenkin jonkun toisen jätskin ystävän kanssa puolittaen.)
Viikon aikana en tehnyt oikeastaan mitään, mutta samaan aikaan ehdin nähdä paljon. Olin esimerkiksi jo Helsinkiin muutosta lähtien haaveillut leppoisasta kävelystä Töölönlahden ympäri, ja sen sain vihdoinkin toteutettua. Yksi kävelyretki suuntautui Arabianrantaan, joka osoittautui varsin miellyttäväksi asuinalueeksi. Hyvät lenkkipolut, paljon koiria.
Annoin itselleni luvan kulkea kaupungissa turistin tavoin. Yritimme päästä sisään Uspenskin katedraaliin, mutta jostain syystä kaikki ovet pysyivät tiukasti kiinni. Seuralaiseni epäili, että ovet aukenevat vain niille, joilla ei ole syntejä taakkaanaan. Hmm.
Senaatintorilla omaksuin turistin roolin turhankin elävästi. Innostun jostain syystä joka kerta, kun näen Engelin valkoisen möhkäleen kirkkaassa auringonvalossa. Mieleen muistuu Pariisin Sacré-Coeur, ikään kuin pienoiskoossa.
Sain uuden tietokoneen, äärettömän ohuen ja kevyen Macbook Airin. Kyllä tällä kelpaa kirjoitella juttuja, oli kyse sitten blogihömpötyksistä tai oikeista töistä. Ystäväni totesi, että nyt hipsteripisteet nousivat taivaisiin. Eiks tää oo jo vähän turhan vanha juttu hipstereille?
Kävin monta kertaa ulkona syömässä. Amarillon tuhdin enchillada-annoksen jälkeen mieheke tarjosi drinkin ja valitsin itselleni epäperinteikkäästi mansikkamargaritan. No, ongelmaksi koitui sittemmin se, etten haluaisi juoda enää mitään muuta kuin kyseistä juomaa – eihän sitä voi edes nimittää alkoholiksi! Ja onhan siinä kieltämättä jotenkin naurettavan tyttömäinen olo, kun ryystää punakkaa mehua punaisella pillillä.
Leivoin, pitkästä aikaa. Olen viime kesästä ja Puolan herkullisesta bagel-kahvilasta lähtien haaveillut noiden rinkilöiden tekemisestä. Löysin kivan reseptin Hesarin nettisivuilta, tosin itse jätin keittopuolen väliin ja iskin pyörylät kohotuksen jälkeen suoraan uuniin.
Ja kyllä niistä hyviä tuli. Kuori jäi tosin ehkä turhankin rapsakaksi.
Valmis tuotos. Väliin Philadelphiaa, tomaattia ja tuoretta basilikaa. Voisihan sitä ehkä panostaa aamiaiseen useamminkin kuin kerran kuukaudessa?
Lauantaina lähdettiin ”piknikille” Suomenlinnaan, kun oli niin kiva ilma, taas. Laivamatkalla ajattelin, että tämähän oli itse asiassa loistava idea – taas tuli koettua yksi melko perinteikäs paikallinen juttu. Piknik-eväät koostuivat tosin askeettisesti vain patongista ja viinistä, josta allekirjoittanut joi puolet lähinnä yksin.
Ällöttävän kesäisiä kuvia, kun vertaa niiden olotilaa ulkona vallitsevaan ilmatilaan. Harmaata, harmaata, ja vielä vähän lisää harmaata. Vaatekauppojenkin hyllyt olivat eilen täynnä mustaa, ruskeaa ja viininpunaista. Alkoi tehdä välittömästi mieli kuumaa kaakaota.
Kohta saa kaivautua peittojen alle. Siellä sitten muistelen sitä ihanaa kesäviikkoa ja hymyilen onnellisena. Ihana kesä.