just my style.
Kaksi vuotta sitten, Helsinkiin muutettuani, aloin käyttää erikoisempia vaatteita. Oli voimaannuttavaa kulkea kadulla ilman, että kukaan kääntyi katsomaan – toisin kuin taakse jättämässäni pikkukaupungissa, jossa jokaista tavallisuudesta poikkeavaa pukeutujaa tuijotettiin avoimen oudoksuvasti.
Halusin samaan aikaan herättää huomiota ja sulautua massaan. Olla osa Helsinkiä, olla kaupunkilainen, jotenkin cool. Joskus juoksin juna-asemalla vain siksi, että halusin tuntea itseni samalla tavalla kiireiseksi ja tärkeäksi kuin ympärilläni olevat ihmiset. (Ehkä me kaikki juoksimmekin huvin vuoksi.)
Pikkukaupungin leima painaa silti joskus harteitani. Ajattelen edelleen, että tyylini on kovin tavallinen – siis sellainen perinteikkään suomalainen, vähän harmaa, mitäänsanomaton ja huomaamaton.
Ystävät ja tuttujen tutut ovat kuitenkin olleet toista mieltä. Vaatteita on kuvailtu usein erilaisin sanakääntein, toisinaan hienoiksi, toisinaan omituisiksi tai jopa rumiksi. Tarkemmin ajateltuna vaatteilla leikittely sai alkunsa jo lukioaikoina, jolloin vaihtelin esteettömästi rokahtavammasta tyylistä paljasjalkaiseen hippiin.
Oma ulkomuoto on käyntikortti, vaikka lausahdus kuulostaakin pinnalliselta. Mitä kallis merkkilaukku, ketjuliikkeiden halpispaidat ja kirppislöydöt viestivät sinulle? Minkälaisen kuvan haluamme antaa itsestämme – ja mikä tärkeintä, minkälaisen kuvan annamme itsestämme?
Tyylini vaihtelee päivästä ja mielialasta riippuen: maanantaina saatan viilettää ilman meikkiä parkatakki päälläni, keskiviikkona punaan huuleni ja laitan korkkarit jalkaani, perjantaina kietoudun mukavuudenhaluisesti paksuun neuleeseen. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut kaivata yhä enemmän naisellisia vaatekappaleita, vartalon muotoja korostavia leikkauksia ja korkeita korkoja. Käytännöllisyyttä, ja kenties siinä samalla ns. ”tavallisempia” vaatteita.
Pyysin neljää ystävääni kuvailemaan tyyliäni muutamalla sanalla. Näin muut ihmiset näkevät minut:
”Sun tyyli on tyttömäinen, naisellinen, romanttinen, kokeileva, rohkea.”
”Nyt tuli aika runo: Hannan tyyli on katkeransuloinen. Siinä yhdistyvät kuohuva kirpeys ja aamuauringon lämpö.”
”Sanoisin että skandinaavisen selkeä, mutta silti sopivasti leikittelevä. Tyttömäinen. Kokeileva: uskaltaa kokeilla uutta.”
”Tyttömäinen, rohkean erilainen ollen kuitenkin trendikäs, kokeileva, söpö, ilahduttava, raikas.”
”Hannan tyyli on varma, kokeileva, raikas ja höpsö. Pieni pilkahdus Sally Spectraa, kumma kyllä kauniilla tavalla!”
Ihania kommentteja, tytsyt, kiitos niistä! Mainittakoon, että saatoin hieman huvittua viimeisen kommentin Sally Spectra viittaukselle. Piti ensin googlata tyyppi, kun en muistanut, kenestä on kyse. Nimen takaa paljastui Kauniiden ja Rohkeiden uhkea punapää :-D Jäi kieltämättä hieman auki, mitä ystäväni kommentti todella merkitsee. Lisäselvityksen paikka…
Keskiviikkona pukeuduin pitkästä aikaa siististi kauluspaitaan. Halusin asuun kuitenkin jotakin tyttömäistä, joten yhdistin simppeliin yläosaan överin kaulakorun sekä aavistuksen pinkkiä huulipunaa.
Päällä
Kauluspaita: Vero Moda
Farkut: Weekday
Kaulakoru: Gina Tricot
Kengät: Vagabond
Minkälainen sinun tyylisi on?
xo Hanna
// Two years ago when I moved to Helsinki I begin playing with clothes. At the same moment I wanted to stand out from the croud and blend into it. Nowadays I miss girly, clean cut and fitting clothes. I asked what my friends think of my style, and here are few mostly used descriptions: girly, fresh and experimental. What’s your style?
Kuvat: Eveliina Linkoheimo