koulutielle.

Enää neljä päivää, ja minäkin suuntaan taas koulutielle. Kouluni ympäristö ei ole yhtä idyllinen kuin nämä kotini maalaismaisemat, mutta jostain syystä kaipaan jo Pasilan betoniviidakon keskelle. Märät vaahteranlehdet jalkojeni alla, mullan tuoksu, ratikan kolina metallia vasten.

Palasin lapsena kouluun aina intoa puhkuen, sillä oli ihanaa nähdä kavereita pitkältä tuntuneen kesän jälkeen. Hieman yllättäen huomaan ajattelevani samalla tavalla tänä syksynä. Kaipaan ihmisiä, jotka jakavat samat ajatukset ja mieltymykset kanssani. Ihmisiä, joiden kanssa voi puhua niistä asioista, jotka ovat omaa sydäntäni lähellä – siis kirjoittamisesta, itsensä kehittämisestä ja ihmissuhteista.

Kouluun kuuluu mennä aina hieman uudistuneena, ymmärrättekö, vähän niinkuin paranneltuna versiona. Hanna 2.0. Minun hiukseni roikkuvat kuitenkin samalla tavalla kuin ennen kesää, ja pidän samoja hölmöjä rillejä. Ja se on ihan ok.

Harmaa pappaneule on kylläkin uusi, kammottavan keinokuituinen ja juuri siksi niin ihanan pehmeä. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että käytän juoksemiseen tarkoitettuja Nikejäni toisinaan arkenakin – ne ovat vain niiiiiiin supermukavat! Ja pähetsyt muutakin, ainakin useiden työkavereideni mielestä. Neonvärit ja harmaa luovat kivan kontrastin keskenään.

Pitsimekko + lenkkarit = täydellisen mukava kouluasu.

Koulutytsyn päällä:

Harmaa neule, Gina Tricot

Neonvihreä mekko, Topshop

Neonoranssit lenkkarit, Nike Free 5.0

Reppu, Urban Outfitters

Ihanaa, kun ulkona voi olla vielä paljain säärin.