last days of summer, first days of fall.
Vielä on kesää jäljellä, kuten Mamba lauloi. Tänään vietin nimittäin mitä mahtavimman, aurinkoisen ja rentouttavan kesäpäivän Suomenlinnassa ihanien ystävysten seurassa.
Jätimme uhkaavan harmaat sadepilvet roikkumaan Helsingin keskustan ylle, kun astuimme lauttaan, joka lipui kohti Suomenlinnaa. Valkoviini piti kaivaa arjen juhlan kunniaksi jo matkalla esiin. ”Emännän” kassista löytyi myös, kuinka ollakaan, laseja – sillä ”eihän viiniä voi juoda pahvimukeista, piknikilläkään”.
Olin unohtanut, kuinka ihana Suomenlinna on. Sen vanhat, punaiset tiilirakennukset, jotka rappeutuvat kauniisti vuosien mittaan. Satavuotiset mukulakivikadut, jotka hierovat jalkoja hauskasti, kun niillä askeltaa. Vehreät lehdot, jotka kutsuvat lukutoukkaa varjoisaan huomaansa hyvän kirjan kanssa.
Jos minun pitäisi valita lempipiknikpaikkani Helsingissä, se olisi epäilemättä Suomenlinna.
Vietimme koko päivän viltillä maaten, musiikkia kuunnellen. Katselimme sinistä taivasta aurinkolasiemme takaa, nauroimme levottomasti ja tanssimme. Söimme patonkia, fetaa, oliiveja, mustikoita ja mutakakkua niin, että tuli aivan liian täysi olo. Nauroimme lisää ja kerroimme hölmöjä juttuja.
Kun aurinko katosi pilviverhon taakse ja viileä tuuli alkoi puhaltaa niin, ettei paksuinkaan neule pitänyt enää kylmyyttä loitolla, juoksimme kello kahdeksan lauttaan ja matkasimme takaisin Helsinkiin. Ilta oli kaunis ja tyyni, kunnes astuin ratikasta Kalliossa, ja rankkasade yllätti minut.
Kävelin silti rauhassa, annoin hiusten takertua märille poskille ja sadepisaroiden pureutua neuleen alle. Ihoa kuumotti päivän auringon jäljiltä, ja viileä vesi tuntui virkistävältä.
Se oli niitä viimeisiä kesän päiviä, ja ensimmäisiä syksyn hetkiä.
xo Hanna
// Today I spent a marvellous day in Suomenlinna with my dear friends. I’d forgotten, how wonderful the island is with its old, red brick walls, cobblestone streets and green groves that tempt you to spend a day there with a good book. If I’d have to choose my favorite picnic spot in Helsinki, I’d definitely recommend to go to Suomenlinna. We spent whole day there, until the sun disappeared behind the clouds and we begun to feel cold. When I got back home in Kallio, the rainstorm surprised me. Still, I walked with no rush, let wet hair cling to my cheeks and the raindrops run through my knit. It was one of those last summer days, and one of the first moments of fall.