my little town.
Tämä viikonloppu on sujunut rauhallisissa merkeissä vanhempieni luona kyläillessä. Koulun loppuessa perjantaina tavallista aikaisemmin jo kello yhdeltä kopsuttelin pikavauhtia Pasilan asemalle ja hyppäsin juuri sopivasti Turkuun suuntaavaan junaan. Matkakohteena ei ollut kuitenkaan Turku, vaan entinen kotikaupunkini Salo.
Mitä kertoisin Salosta? En oikein tiedä. Ensimmäisenä mieleen nousee ajatus, että täällä ei ole oikein mitään – esimerkiksi lukioita on vain yksi ja sielläkin kaikki tunsivat toisensa. Talvella kaupungin katuja lakaisee kylmän kuiva tuuli, eikä tarvita paljon mielikuvitusta nähdäkseen preerialta tuttujen risukkopallojen pyörivän tyhjyydessä. Charming, indeed.
Lukion päätettyäni halusinkin vain muuttaa pois; Tampereelle, Turkuun tai Helsinkiin, mieluiten jälkimmäiseen. Kauas tutuksi käyneistä naamoista ja tylsästä turvallisuudesta, pikkukaupungin mitättömyydestä.
Vasta nyt olen käsittänyt, kuinka paljon hyvää Salossa on. Talven harmaat, pilviset päivät eivät todellakaan tuo esille pikkukaupungin parhaita puolia, mutta minkälaiset paikat sellaiset päivät sitten muka esittelevät ruusuisina?
Kahvilat. Salossa on kivoja kahviloita, esimerkiksi Toinen Keksi ja itselleni uusi tuttavuus Muru. Molemmista saa ihanan tuoretta kahvia, tuorepuristettuja mehuja ja suussa sulavia kakkuja. Eikä pidä unohtaa kahta legendaarista torikahvilaa, joista Kurila selviytyy omaksi suosikikseni. Haluaisinpa nähdä sen, joka pystyy vastustamaan kahvilan uunituoreita, muhkeita sokerimunkkeja. Pure gold.
Kirpputorit. Salon kirppikset ovat parhaimpia, joissa olen koskaan käynyt. Suurkirppis ja Radiokirrpis vievät voiton mennen tullen Helsingin kalliista UFF-myymälöistä. Huokeat hinnat, löytöjä, laatutavaraa. Tavarapaljouden keskellä tarvitsee tosin harjaantunutta silmää.
Jokiranta (kesäisin). Jokiranta ja torin puisto ovat kesäisin parhaimpia hengailupaikkoja. Piknikit kavereiden kanssa, jätskitötteröt puistonpenkillä, siiderilasilliset ikivanhassa jokilaivassa. Mitä kesä olisikaan ilman näitä.
Salosta löytyvät leffateatterit, museot, teatterit, kauppakeskus, lenkkipolut, kuntosalit, ohjatut liikuntatunnit, baarit ja ravintolat. Kaupoissa on yleensä rauhallista, eikä liikenteessäkään tarvitse kärsiä ruuhkista.
Tarkemmin ajateltuna on vaikeaa miettiä, mitä Salosta ei lopulta löydy.
Minun kohdallani se asia on elämä. Elämäni ei ole enää täällä, koska opiskelen ja asun muualla. Lähes kaikki ystävänikin ovat muuttaneet opiskelemaan isompiin kaupunkeihin.
Mutta tämä kaupunki on täynnä muistoja. Muistoja lapsuudesta, ala-asteesta, ylä-asteesta, lukiosta. Muistoja sukulaisistani ja ystävistäni. Valtava kourallinen hyviä, loistavia hetkiä, jolloin kavereiden välinen läpänheitto kasvaa syvemmäksi solidaarisuuden siteeksi.
En tiedä, suosittelisinko Saloa varteenotettavaksi kotimaan matkakohteeksi. En tiedä, olisiko se ulkopuolisten mielestä tarpeeksi kiinnostava, jännittävä tai erilainen.
Nyt olisi hyvä aika alkaa keksiä enemmänkin niitä hyviä puolia – vietän nimittäin koko ensi kesän täällä työskennellen paikallisessa sanomalehdessä! Odotan töitä kyllä innolla, mutta pitkä kesä pikkukaupungissa ja kaukosuhde epäilyttävät.
Tai sitten vain päätän, että tästä tulee loistava kesä.