Lauantai-iltana tytöt tulivat visiitille pieneen, likaiseen solukämppääni ennen kuin suuntasimme Salakapakkaan Helsingin Casinolle.

Lainasin ystävältä hapsumekkoa, jonka kuroin onnistuneesti hakaneuloilla itselleni sopivaksi. Ja voilá! Vaateongelma oli ratkaistu.

Herkuteltiin, ihan vähän vain. Ystävän tuoma pehmeä, kermainen chilijuusto oli aivan tajuttoman hyvää. Mattaiset, Arabian tummansiniset lautaset eivät tosin sointuneet minkään kanssa kivasti yhteen.

Otettiin valokuvia, joista harmillisen moni epäonnistui. Syitä tähän olivat muun muassa tärähtänyt kamera, silmät kiinni ja suu auki -poseeraukset sekä takana pomppinut trolli.

Kymmenen aikoihin metroiltiin keskustaan, sanottiin yhdelle ystävistä hei hei ja suunnattiin kolmen naikkosen voimin Casinolle.

Jonotettiin. Odotettiin. Mansikkamargarita sheikattiin näyttävästi, muttei ollut kuulemma tarpeeksi hileinen. Siemailin punaviiniä mustan mukin kätköistä.

Seurasimme sivummalta parien upeita kuvioita tanssilattialla, niin viimeisteltyjä, mutta kuitenki luontevia. Ihmiset olivat nähneet kovasti vaivaa ja laittautuneet viimeisen päälle.

Viimein uskaltauduimme toisen ystäväni kanssa tanssilattialle parien keskelle pyörähtelemään. Sen olisi tosin suonut jatkuvan kauemminkin! Eihän me nyt aikakauteen kuuluvia muuveja osattu, mutta yritys oli siteäkin kovempi.

Glamour haihtui tehokkaasti poukkoilevalla bussimatkalla. Katselin laiskasti keltaisia katulamppuja suu kuivana ja ajattelin, että tällaisia tilaisuuksia pitäisi olla useammin.