Hajuveden ostaminen on mielestäni lähes yhtä tärkeä toimenpide kuin vihkisormuksen valitseminen. Tästä päätellen voittekin kuvitella, kuinka hermostuneena hypistelin Tallink Siljan tax-freen hajuvesiosaston pulloja kuukausi sitten Tallinnan matkalla.

Olen aina rakastanut kirpeitä, ällöttävän tyttömäisiä tuoksuja. Ensimmäisen hajuveteni sain yläasteikäisenä joululahjaksi äidiltäni – pieni, vaaleanpunainen Puman hajuvesi oli tuolloin hienointa, mitä osasin kuvitella. Lukioikäisenä havahduin Sokoksen hajuvesiosaston valtavaan valikoimaan: oli Hugo Bossia, Calvin Kleinia, Lancômea, Lanvinia… Rakastuin toivottomasti Moschino Cheap and Chicin I love love -hajuveteen, joka on ollut käytössäni näihin päiviin asti, siis yhteensä 6-7 vuotta.

Olisin voinut elää Moschino Cheap and Chicin kanssa onnellisena elämäni loppuun asti. Minulla oli ollut kuitenkin jo useita kuukausia tunne, että tarvitsen erilaisen hajuveden. Aikuisemman tuoksun, joka olisi sensuelli ja naisellinen mutta kevyt.

Nuuskin, suihkuttelin ja liehuttelin kymmeniä hajuvesiä niin, että hajuaistini meni aivan sekaisin. Ihastuin Marc Jacobsin Daisy-pulloon kymmenien muiden asiakkaiden tavoin, mutta kauhistuin sen tasapaksua tuoksua. Kokeilin muita Moschino Cheap and Chicin hajuvesiä, mutta mikään ei voittanut entistä rakkauttani.

Versace Bright Crystalin ylellinen pullo oli herättänyt huomioni jo vuosi sitten laivalla käydessäni. Tuoksu oli samaan aikaan tyttömäinen, seksikäs ja lempeä. 

Purrfection.

Lisäksi pystyin samaistumaan mainoksen pörrötukkaiseen naiseen, joka nojaa pöytään jokseenkin räjähtäneen – mutta tyylikkään – näköisenä. Tuoltahan minunkin maanantaini näyttävät! Miinus se tyylikkyys, of course.

Omistajansa persoonaa kuvaava hajuvesi (kuten myös vihkisormus) istuu täydellisesti hänen ylleen. Se on kuin toinen iho, naisen ”ominaistuoksu”. Onnistunut tuoksu tuo iloa niin kantajalleen kuin häntä ympäröiville ihmisille. Hajuvesi onkin tärkein asusteeni.

Lempeän tuoksuista maanantaina,

xo Hanna