yksi 2000 kcal tuplasuklaamuffini, kiitos.

DSC_1425c.jpg

Viikkoja kestäneen odotuksen jälkeen pääsin vihdoinkin (!) viime viikolla tutustumaan Esplanadin Starbucksiin.

”Mutta eihän Starbucks ole mitenkään erikoinen”, ihmetteli eräs ystäväni, jolle kerroin innoissani matkastani tuohon amerikkalaisen kahvin mekkaan. 

No, ei olekaan. En edes välitä jenkkien suosimasta ylimakeasta siirappikahvista, jossa kahvin aromit on hukutettu sokerin alle. 

Mutta oletteko te maistaneet Starbucksin leivonnaisia?

En minä Starbucksiin kahvin takia halunnutkaan, vaan makeiden kakkujen, muffineiden ja keksien. Tulivat tuotteet sitten suoraan pakkasesta tai tuoreina uunista, ne ovat aina tasalaatuisen maukkaita ja tuoreita. Sillä amerikkalaiset, jos ketkä, tietävät, miltä leivonnaisten tulee näyttää ja maistua.

DSC_1434.jpg

Starbucksin leivokset eroavat loppujen lopuksi melko vähän Helsingin muiden suurten kahviloiden tarjonnasta. Esimerkiksi Steam Coffee tarjoaa yhtälailla oivallisen valikoiman leivonnaisia ja täytettyjä leipiä. Starbucks on kuitenkin takuuvarma paikka, jos etsit maukasta suklaa- tai juustokakkua.

Valitsin tällä kertaa listalta chai latten ja tuplasuklaamuffinin. Yhdistelmä osoittautui kohtalokkaaksi – jestas, mitkä sokeriöverit! Ylimakea juoma ja suklainen muffini tuntuivat vähän turhan sokerisilta jopa tällaisen herkkusuun makuun. Ensi kerralla olen viisaampi ja valitsen joko makean juoman tai leivonnaisen, en molempia.

DSC_1441.jpg

Tuplasuklaamuffinista huumaantuneena päätin heittää haasteen itselleni: GOTTA TASTE THEM ALL. Eli joka kerta kun astun Starbucksiin, maistan jotakin uutta herkkua listalta. Sweet!

xo Hanna

ps. Los Angelesissa avattiin hiljattain hieman erikoisempi ’Dumb Starbucks’. Kyseessä on vitsikäs kahvilaparodia, jossa taiteen ja pelleilyn raja on hiuksenhieno. Kahvila muistuttaa ulkoisesti täydellisesti Starbucksia, mutta kahvit ovat jokseenkin karmeita. Dumb Starbucks -juttu löytyy esimerkiksi Huffington Postin sivuilta.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Höpsöä

pikapäivitys.

DSC_1375c.jpg

Olen kenties maailmankaikkeuden surkein bloggaaja. Mainittakoon, että 

a) Viimeisin blogipostaukseni on kolmen viikon takaa (hups),

b) Enkä viitsi enää tuntea kovin huonoa omaatuntoa asiasta.

Pikakelaus menneisiin kolmeen viikkoon: en ole tehnyt oikeastaan mitään järkevää. Olen luistanut koulutöistä ja lukenut tilastotieteiden sijaan Caitlin Morania, litkinyt litroittain teetä iltaisin peittojen alla ja raahautunut välillä ulkomaailmaan tapaamaan rakkaita ystäviäni.

Tänään auringonsäteet kuitenkin herättivät murmelin talvihorroksestaan. Linnut visertävät! Asfaltti on tullut esiin loskan alta! Tennarikelit!

Olisi tietysti toivottoman epärealistista ajatella, että kevät on jo oven takana. (Nimimerkki Takatalvea odotellessa.)

Valon pilkahdukset saivat minut kuitenkin innostumaan asioista, jotka olen painanut syvälle mieleni perukoille talven pimeiden kuukausien aikana – esimerkiksi vaatteista. Olen kulkenut samoissa neuleissa, mustissa pillifarkuissa ja nilkkureissa kohta pari kuukautta. Siinä ajassa alkaa kummasti kaivata kesätoppeja ja minishortseja.

Ensi viikolla käytän uutta kevätintoa hyödykseni: yritän (heh) tehdä enemmän koulutöitä, pukeutua hauskemmin ja hymyillä enemmän. Kuka sanoi, että talven tarvitsee olla harmaa?

xo Hanna

ps. Englanninkieliset tekstit saivat jäädä kuukauden kokeiluksi, kun eräs ystäväni kertoi, että menetin niiden myötä yhden lukijan. Ajatuksesi on kuultu, ystävä hyvä!

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä