Yup, you heard me. NEW YORK CITY BITCH!

On vaikeaa arvioida, koska päätin, että matkustan Nykiin. Olen tiennyt sen aina, mutta aikaisemmin ajatus on pyörinyt lähinnä ”jonain päivänä”-tasolla.

Rakastan New Yorkia, sen suuruutta ja säihkettä, huutavia ristiriitoja ja kaupunkien miljoonilla kaduilla soljuvia heterogeenisiä ihmismassoja. Uuden sukupolven GIRLSiä ja järkyttävän överiä Sex&Cityä. Suloisten Brooklynilaisten kahviloiden cupcakeja, Victoria’s Secretin neonvärisiä pitsihepeneitä ja siirapilla höystettyjä blueberry pancakeja.

Liikutukseni olikin aikamoinen, kun ystäväni, luokkatoverini ja luottokuvaajani Eve totesi muutama kuukausi sitten ihan tavallisena päivänä, että jos hän lähtisi vielä New Yorkiin jonkun kanssa, hän lähtisi sinne mieluiten juuri minun kanssani. How cute is that?! (Eve siis on ollut jo kerran Nykissä. Minä en kertaakaan – ainoastaan mielikuvitusmatkoilla.)

Ajatus unelmieni matkasta hautui pääkopassani, kunnes eilen illalla en tahtonut saada enää unta innostukseltani. Puhuimme asiasta uudelleen tänään, ja vaikka kaikki onkin kovin hataraa, minä ainakin päätin, että NYT. Nyt se tapahtuu oikeasti, nyt tehdään haaveista totta, koska elämä on liian lyhyt pelkkään unelmoimiseen.

Tai siis. Oikeasti itse matkan olisi tarkoitus tapahtua keväällä 2015. Mutta jotta unelma toteutuisi, tulee sen eteen tietysti tehdä jotain – kerätä rahaa, lukea kirjoja, ottaa selvää, varata lennot ja majoitus, hyppiä onnesta.

H: Sitten mä ottaisin mun tyllihameen mukaan ja menisin istumaan niille (Carrien) portaille, siitä sais niin ihania kuvia, iih!

E: Paitsi että niillä portailla ei saa enää istua. Sinne oli laitettu rautakettinki eteen – naapurit taisivat kyllästyä siihen, että tuntemattomat naiset käyvät istumassa niiden kotiovella.

Mistä sinä unelmoit tänään?

xo Hanna