Syksy päätti ilmoittaa tulostaan kertaheitolla: kävelin eilen illalla takaisin koululle satepisaroiden piiskatessa huppuani ja kastellen lenkkarini varpaista märiksi. Mieleni teki kääntyä takaisin kotiin, riisua nihkeät vaatekerrokset ja pujahtaa peittojen alle teekupillisen kera.

Päivä ei ollut mennyt muutenkaan täysin putkeen. Silmäpussini tuntuivat roikkuvan polvissa asti, unohdin pestä hampaani, pudotin astioita lattialle, unohdin sateenvarjon kahdesti kotiin. Päässä pyöri kolme toisiinsa olennaisesti kietoutuvaa syksyn alkamisen merkkiä: väsymys, stressi, masennus.

Pakkasin mukaani omenapiirakkaa ja teetä, jotka jaoin ystävieni kanssa koululla. Vatsaani soljuva lämmin tee, nauru ja hymyt saivat mielialani kohoamaan. Tästä syksy on tehty! Ihanista ihmisistä, yhdessäolemisesta, lämpimistä asioista – villasukista, neuleista, kuumista juomista.

Päätin nostaa pääni, hymyillä (joskin väsyneesti) ja rauhoittua. Kaivoin nämä kaksi Janican minusta ottamaa kesäistä kuvaa muistuttamaan siitä, miltä ihminen näyttää, kun suupielet nousevat ylöspäin.

Hymyillään tänä torstaina vähän enemmän, satoi tai paistoi!

xo Hanna

// Autumn decided to announce its presence at full strenght yesterday evening as I walked through the rain on my way to school. I just wanted to turn back home, take my soggy clothes off and slip under the warm sheets. Instead I took some apple pie and tea with me and shared them my friends. I decided to raise my chin high, smile and relax. I picked these images of summer-me and remembered what it’s like to smile.