Elokuu. Kävelen Helsingin harmaan taivaan alla, ja huomaan, että kadunvarsi on jo täyttynyt keltaiseksi käpristyneistä lehdistä. Ilta-Sanomat lupailee vielä hellesäitä, mutta minä olen hiljaa mielessäni skeptikko ja odotan sateen alkamista.
Siivoan kotiani syyskuntoon: heitän pari kiloa suttuisia tulosteita ja paperiarkkeja roskikseen, järjestelen laatikoita, yritän päästä eroon turhasta roinasta. Hetken harkitsen, pitäisikö minun kysyä feng sui -oppeja alan hallitsevalta työkaveriltani. Tyydyn raivaamaan vaatteet nojatuolille.
Elokuu on vielä osa kesää, mutta toisaalta myös alkusoitto syksylle. Etenkin koulun alku ja työelämään palaaminen, arkinen aherrus, symboloivat monelle syksyä. Minäkin suuntaan katseeni viikkojen päähän pohdiskellen näitä:
Kuvat 1 2 3 4
Koulureput. Onko sairasta haaveilla kouluun palaamisesta? Ammattikorkeakoulun leppoisaa rytmiä oppii kummasti jälleen arvostamaan, kun on viettänyt kesänsä töitä tehden. Ei vastuuta! Ei …. Toisaalta myös ei rahantuloa, ei hauskoja juttukeikkoja. Molemmissa on siis puolensa.
Minulla on jo täydellinen Urban Outfittersilta ostettu ryönäreppu, mutta en voi olla vilkuilematta välillä uusia selänkoristajia. Heräsin vasta muutama vuosi sitten ajatukseen, että reppukin voi olla esteettisesti kaunis ala-asteen laatikkoreppujen ja kuolettavan tylsien East Packien sijaan.
Kuvat 5 6 7 8
Syystakit. Luovuin kevätsiivouksen yhteydessä vanhasta villakangastakistani, ja päätin, että hankin syksyllä uuden rakkaustakin. Nyt odotan malttamattomana syksyn mallistoja, jotta voisin hyökätä heti kauppoihin ja keihästää itselleni täydellisen syystakin.
Aika monelle on tainnut käydä selväksi tämän blogin myötä, että pidän kovasti Zaran vaatteista. Jep, Zara on tylsä ja tavallinen ketjuliike, mutta sieltä saa naisellisia ja pieniä vaatteita, jotka sopivat hyvin vartalolleni. Minun on turha edes haaveilla löytäväni Lindexiltä oikein mitoitettuja vaatteita.
Niinpä seuraankin Zaran tulevaa syysmallistoa kuin hai laivaa. Tänä vuonna aion olla ajoissa ja valppaana, toisin kuin niin monena muuna vuonna. Teepaidat ja asusteet voi hankkia alennusmyynneistäkin, mutta oikeanlaista takkia on hyvin hankalaa löytää alelavojen kätköistä. Jotkut ovat mestareita löytämään näistäkin röykkiöistä suosikkinsa, mutta minä en ole sellainen ihminen.
Sitä paitsi minä tarvitsen uuden takin varsin pian, mikäli mielin pärjätä hytisemättä läpi syksyn.
Oranssit huulet. Sain siskoltani lahjan, josta olen haaveillut jo pitkään: Lumenen oranssin NIMI huulipunakynän.
Roikuin muutama kuukausi sitten Anttilan meikkiosastolla ja silmäilin varoen Lumenen huulipunakyniä. Ja kas kummaa, kuin tilauksesta Lumenen meikkiesittelijä kurvasi paikalle ja kysyi, voisiko hän kokeilla sävyä ??? huulilleni – siis juuri sitä sävyä, josta olin itse haaveillut jo kauan! En yleensä innostu tuputtamisesta, mutta myyjä oli mukava ja ystävällinen.
Huulipunaa sivellessään myyjä ylisti huuleni maasta taivaisiin. ”Sulla on kyllä niin täydellisen malliset huulet, että näin täydellisiä näkee harvoin! Sun pitäisi ehdottomasti käyttää huulipunaa joka päivä. Sä et tarvitsisi edes rajauskynää!”
Oli kyseessä myyntikikka tai ei, hymyilin leveästi loppupäivän.
