girl i’m gonna make you sweat.

nastygal_aprillookbook_22.jpg

En yleensä uppoudu kovin syvällisesti eri kausien trendien tarkasteluun, mutta tänä keväänä olen innostunut muotitoimittajakurssin myötä vilkuilemaan eri muotitalojen näytöksiä ja lehtien ostospalstoja kriittisemmin. Rakastuin erityisesti ranskalaisen Rochasin rintaliivimäisiin napapaitoihin ja ihoa paljastaviin leikkauksiin.

Selaan editoriaaleja lähes päivittäin, ja kerään talteen miltei maanisesti itseäni inspiroivia kuvia. Nasty Galin sporttinen lookbook vastasi täydellisesti keväiseen värianemiaani, ja nyt himoitsen kaappiinii sekä meikkipussiini erityisesti keltaista. Kirkkaat neonvärit näyttävät ihan freeseiltä harmaan talven jälkeen.

En ole koskaan ollut sporttinen, sillä olen periaatteellisesti ”inhonnut” urheilua. Tänä keväänä kuitenkin rakastuin punttisalilla käymiseen, ja olen siitä lähtien katsellut tarkemmin urheiluvaatteita. Tajusin, että jumppavaatteetkin voivat olla kauniita ja piristäviä – eivät ainoastaan ikivanhoja, löysiä teepaitoja ja äidiltä perittyjä verkkareita. Siksi marssinkin mitä pikimmiten kauppaan ja ostin kireät, legginsimäiset urheiluhousut sekä kirkkaan pinkin, piukan topin. Mielialani kohosi huomattavasti, enkä enää koskaan salilla käydessäni mieti, näytänkö räjähtäneeltä tai epäurheilulliselta.

nastygal2.jpg

nastygal.jpg

Rakastan napapaitoja ja Nasty Galin kuvissa esiteltyjä rintaliivimäisiä toppeja. En sinänsä ujostele vatsani esittelemistä, mutta koen nämä rintsikkamallit turhan paljastaviksi esimerkiksi kadulla kävellessä. Suomessa on yleensä niin kylmäkin, että vähällä vaatetuksella pärjää harvemmin. Pikkutoppi näyttää kuitenkin söpöltä ja toteutuskelpoiselta, kun päälle heittää rennon, pussittavan takin ja lisää huuliin räikeää pinkkiä.

American Apparel tekee paljon sporttisia vaatteita, ja unohduin tunniksi selailemaan kaupan nettisivuja. Lyhyen, napatoppimaisen teepaidan toteuttaminen on naurettavan helppoa kotiolosuhteissa: tarvitaan vain paita, sakset ja ompelukone. Aion muokata vanhan teepaitani American Apparelin tyyliin heti, kun pääsen käymään entiseen kotikaupunkiini äidin ompelukoneelle. Ostin helmikuussa Tukholmassa käydessäni mikroshortsit, jotka muistuttivat kovasti näitä, omani ovat tosin oranssit.

american_apparel.jpg

clothing.jpg

Oranssi toppi Basic Sleeveless Crop Top, valkoinen teepaita Dweeb Crop Topkeltainen toppi Harness Crop Top by Oh My Love

Vaaleat farkkushortsit Moto Acid Wash Denim Hotpants, harmaat farkkushortsit Moto Black Acid Denim Hotpants, siniset farkkushortsit Petite High Waisted Hotpants

American Apparelilla on täysin oma kategoriansa lyhyille topeille, ”crop tops”, jossa todella riittää valinnan varaa erilaisista malleista ja väreistä tykkäävälle. Siirryin selaamaan myös Topshopin sivuja, joilta löysin vaatteita, jotka muistuttivat minua omasta lapsuudestani: isoja lököteepaitoja, korkeavyötäröisiä farkkushortseja, hassuja tekstejä ja printtejä. Mieleen muistui elävästi siskoni, kun hän oli teini-ikäinen.

nastygal_shoes_kopio.jpg

Neonvärien ja napatoppien lisäksi himoitsen hopeisia kenkiä. Nämä Wastelandin sivuilta bongaamani Jeffrey Campbellin sandaalit tuskin sopisivat itselleni, mutta ne näyttävät ihanilta mallin päällä – huomioi kenkiin mätsäävä hopea kynsilakka! Unelmien kesäasuni koostuisi Nasty Galin valkoisesta, kireästä mekosta, neonvärisistä asusteista ja hopeisista sandaaleista.

On hyvä etsiä välillä uusia näkökulmia ja tehdä havaintoja alueilta, jotka eivät ole itselle niitä tutuimpia – sporttivaatteethan voivat olla tosi cool. Hyvästit Reiman harmaat tuulipuvut ja tukehduttavat verkkarit, jumppavaatteet ovat nykyään seksikkäitä!

 

Muoti Meikki Trendit

dream as if you’ll live forever.

Tämä päivä on ollut harvinaisen inpiroiva. Ideoita toinen toisensa perään, innostuneita huudahduksia ja aivosolujen loputonta hyrräämistä. Sydämeni pamppailee yhä, tuskin kykenen edes nukkumaan tulevana yönä.

dsc_6770.jpg

Opiskelen tämän kevään Helsinki Design Schoolin muotitoimittajakurssilla, joka on ilmeisesti aikalailla ensimmäinen alaan paneutuva kurssi Suomessa. Kurssilla tutustumme muodin maailmaan, sen tuottamiseen ja muotitoimittajan ammattiin. Tapaamme kerran kuussa kahden päivän ajan, ja joka kerta olen saanut uusia näkökulmia ja ajatuksia omiin unelmiini ja tulevaisuuden työhöni.

Tänään saimme kuunnella, kun suositun Pupulandia -blogin Jenni Rotonen kertoi omasta taipaleestaan ja siitä, miten harrastus muuttui vuosien varrella oikeaksi työksi – tai ehkä pikemminkin elämäntavaksi. Jenni kertoi olevansa vaeltaja, joka päätyy mitä erilaisempiin tilanteisiin ja kokeiluihin. On aina jotenkin ihmeellistä ymmärtää, että vakituinen yhdeksästä neljään -duuni ei ole ainoa oikea tapa elää, että olen täysin vapaa tekemään mitä ikinä haluan. Kaikkea ei tarvitse saada heti, eikä pidäkään. Menestyksen eteen on tehtävä töitä.

Opettavaisen ”koulupäivän” jälkeen suuntasimme porukalla lunastamaan liput Season Film Festivalin näytökseen, sillä olimme menossa katsomaan dokkaria muotilegenda Diana Vreelandista.

 

dsc_7844.jpg

Toiset tytöt halusivat skumppaa, toiset limua, minä taas himoitsin sushia. Istuskelimme Kluuvin yläkerrassa ja mutustimme kuka mitäkin, höpisimme koirien nimistä ja siitä, miksi haluamme isoina (huom. koko porukka oli yli parikymppisiä, joten käsite ”iso” on aika häilyvä). Inspiroivaa keskustelua, jälleen kerran. Ja hemmetin hyvää sushia.

photo.jpg

Kuudelta kipitimme takaisin Maximiin jonottamaan elokuvasaliin. Diana Vreeland: The Eye Has to Travel oli juuri niin upea kuin Jenni Rotonen kuvaili. Magnificent. Charming. Gorgeous.

Kertakaikkisen lumoava.

 

top-opt-1500-diana-vreeland.jpg

En ole koskaan nähnyt yhtä hullua ihmistä. Hulluutta, joka on samaan aikaan niin käsittämättömän järjetöntä ja toisaalta niin harmonisen kaunista. Hän oli omana aikanaan jokaisella tavalla niin vääränlainen – ja juuri siksi niin kiehtova.

En oikeastaan toivo, että olisin sellainen luonnonlahjakkuus kuin Vreeland. Mutta jos saisin napata jotakin hänen luonteestaan, haluaisin rohkeutta, kykyä heittäytyä hetkeen ja ajatella asioita, joita kukaan muu ei ole vielä osannut kuvitella.

Yksi lempinäyttelijöistäni, komeista komein James Dean, tunnetaan hyvin lausahduksestaan

”Dream as if you’ll live forever, live as if you’ll die today.”

Diana Vreeland, jos kuka, noudatti juuri tätä ohjenuoraa.

 

Muoti Leffat ja sarjat Ajattelin tänään Trendit