turku in my heart.
Hyppäsimme tänään siskoni kanssa puoli kolmelta junaan ja suuntasimme Turkuun, tarkoituksena käydä kahvilla, höpistä ja tehdä illalla pitsaa. Näen siskoani melko harvoin ja Turussa tulee vierailtua nykyään yhä vähemmän, joten oli ihanaa kävellä pitkästä aikaa kaupungin mukulaisilla – joskin jäisillä – kaduilla.
Pidän Turusta todella paljon, ja Salossa asuessani kaupungissa tuli käytyä useamminkin. Lukioaikoina vielä ajattelin, että muuttaisin Turkuun opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä aivan kuten siskonikin. En oikein tiedä, koska kyllästyin ajatukseen, mutta päädyin karttamaan ajatusta Turusssa asumisesta viimeiseen asti. Turku oli jo niin nähty, Helsinki taasen tuntui uudelta ja jännittävältä.
Olen oppinut uudelleen arvostamaan Turkua. Asunnot ovat halpoja, hyviä ravintoloita ja kahviloita löytyy paljon ja kaikki palvelut ovat lähellä. Aurajoen ranta on kalsea talvisin, mutta kevätaurinko piristää ihmisiä saaden jokaisen vastaantulijan hymyilemään. Kesällä olisi ihanaa istua jokirannassa tai Kupittaan puistossa piknikillä ystävien kanssa, mukana itse tehtyä mutakakkua ja pieniä kuoharipulloja.
Mutta siis, takaisin tähän päivään. Kävimme heittämässä turhat laukut siskon luo ja kävelimme keskustaan rauhalliseen Café Artiin lattelle. En juo kahvia, mutta lattesta olen oppinut pitämään todella kovin. Uskaltauduin jopa ottamaan oman kupilliseni tuplaespressolla, enkä joutunut pettymään. Hyvin paahdettu kahvi ei kerta kaikkiaan voi maistua pahalta.
Kahvittelun ja siitä seuranneen, pitkähköksi venyneen jutustelun jälkeen kävimme pyörähtämässä huvikseen Hansassa, ja päädyimme molempien lempikaupan Zaran kautta Akateemisen lehtihyllylle hypistelemään muotilehtiä. Uusin Lula oli tullut kauppoihin, ja niitä oli peräti kolme kappaletta jäljellä! Sisko nappasi heti yhden itselleen, ja koska en halunnut ottaa samaa lehtä, päädyin hyväksi kokemaani Britti-Vogueen.
Akateemisen jälkeen edessä oli kauppareissu ja paluu kotiin. Päädyin lopulta katsojan osaan, kun siskoni ja tämän avomies valloittivat keittiön pitsa- ja suklaakakkutaikinoillaan. Tajusin, etten ollut syönyt kuuteen tuntiin mitään. Odotin malttamattomasti kokkailun tuotoksia samalla kun juttelimme niitä näitä.
Tadaa! Parasta pannupitsaa, jota olen koskaan syönyt. Ylemmässä pitsassa on talvikurpisaa, herkkusieniä ja mozarellaa, alemmassa salamia, paprikaa, chiliä, punasipulia ja mozarellaa. Kokille täydet pisteet paitsi muhkeista pitsoista, myös ateriaan sopivista, raikkaista drinkeistä. Tällaisia aterioita ei tulekaan syötyä joka maanantai…
Kokkailusession päätteeksi keittiössä vallitsi kaaos, jonka siivosimme viisaasti heti pois alta. Suklainen tuoksu valtasi keittiön, kun guinness-suklaakakku nostettiin ulos uunista (tai jos nyt aivan tarkkoja ollaan, stoutsuklaakakku, sillä S-Marketin ja Alkon valikoimista ei löytynyt lainkaan guinnessia).
Kakku näyttää ulkoa päin jopa kuivalta, mutta tuntuu suussa samettisen pehmeältä ja sulaa taikinamaiseksi. Kaakota, voita ja sokeria – näillä aineksilla ei voi epäonnistua.
Ilta päättyi huikeaan, japanilaiseen ’narulautapeliin’, jossa ideana oli rakentaa rautateitä ja kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Hauska, nokkela ja nopea peli, joka sopii useammallekin pelaajalle.
Kello näyttää sen verran, että on aika painaa pää tyynyyn. Unelmoida kesästä, Turusta, Helsingistä ja uusista kokemuksista, hauskoista hetkistä ystävien kanssa.
Ja ehkä vähän guinnes-suklaakakusta sekä kesäisistä drinkeistä Mad Menin tyyliin.
