Voi pojat! Kauden hittituote, eläinprintillinen karvatakki, ainoastaan 10 euroa! GRAUH. Aika pähee meininki! Ai mistä näitä saa?

Kävelen pitkin sohjoista Manskua, selässäni kymmenen kilon reppu ja käsivarrella niin ikään painava kangaskassi. Harmaa taivas tuiskuttaa lunta päin näköä, niskaa paleltaa. Katselen tylsistyneenä kadunvarren liikkeiden näyteikkunoita, ja kas – Pelastusarmeijan kirpputori!

En ole käynyt pitkään aikaan kirppiksillä. Jotenkin olen kyllästynyt siihen, kyllästynyt niihin vanhoihin lumppuihin ja lannistuneeseen fiilikseen, kun en löydä mitään. Minä en ole penkoja-tyyppiä, saatikka aarteiden löytäjä.

Tällä kertaa onneksi vainuan hyvän onnen. Oven edustalle aseteltu kyltti kertoo, että kirppiksen takit ovat nyt 50% alennuksessa ja jalkineet peräti 75% alennuksessa. Päätän kurkata sisälle, liike on kuitenkin niin pieni, että sen kiertää hetkessä läpi.

Jumitun heti takkirekille, enkä poistu siitä ennen kuin olen varma löydöstäni. Tässä on se eläinkuositakki, josta olen jo pitkään haaveillut! Naurettavan iso, älyttömän lämmin ja pehmeä, 80-90-luvun mallia. Ja mikä parasta, suomalainen! Voi Reima, enpä edes tiennyt, että merkki on tuottanut joskus näin timantillista matskua.

Raahaan akryyliunelmani kotiin ja ihastelen sitä eri kulmista, päälläni ja henkarilla. En silti osaa päättää, onko kyseessä tällä kertaa helvetin hieno vai helvetin huono ostos. Yleensä ostaessani jotakin jännää ja kokeellisempaa jätän vaatteen usein kaappiin pölyttymään.

Ainakin tämä on ihanan lämmin.