Pesänrakennusta
Viikonloppu kului muuttopuuhissa, ja täytyy sanoa, että kolme muuttoa vuoden sisällä on ihan tarpeeksi. Nyt (ehkä) asetun aloilleni ja rakennan omaa pikku pesääni talven varalle.
Lauantaina kämpässä vallitsi hillitty kaaos. Tavaraa kannettiin lisää sisälle samalla kun osa tiimistä (minä, isäni ja äitini – kiitos ihanat avusta) siivosi tilaa asuttavaan kuntoon. Kaikki paikat olivat hämmästyttävän siistissä kunnossa, joten aikaa ei kulunut liiaksi lian hinkkaamiseen.
Nyt on annettava pointseja jokaisesta (hyvinvarustetusta) ruokakaupasta löytyvälle ihmesienelle – se on aivan loistava! En tiedä, mitä kaikkea myrkkyä siihen on tungettu, mutten oikeastaan edes välitä, sillä nyt seinäni hohtavat valkoisina. Tavallaan ei tekisi edes mieli ripustaa seinille mitään tauluja tai julisteita, voisin vain pitäytyä hillityn askeettisessa tyylissä… tai sitten ei.
Uuden kotini sisustus on vielä aivan kesken (ja tuskin koskaan täysin valmistuukaan – olen perfektionisti) mutta ajattelin antaa pienen sneak-peakin sellaisten asioiden kautta, joista pidän.
Otin kuvan sängystä, koska halusin vain näyttää, kuinka kivat nämä Marimekon lakanat ovatkaan. Ensi kertaa paketin nähdessäni ajattelin, että nämä lakanat ovat ällöttävän tyttömäiset ja jotenkin kornit. Viimeisten kuukausien aikana rakkauteni pinkkejä asioita kohtaan on kuitenkin kasvanut hälyttävästi… Niin kauan kun en muistuta Barbieta tai Johanna Tukiaista aion nauttia väristä mielin määrin.
Olen aina inhonnut ikivanhoja, vaaleanpunaisia muovihenkareita, jotka ovat kulkeutuneet kotoa mukaani. Värikkäiden vaatteiden pukemana ne näyttävät kuitenkin hauskan kitcheiltä ja tekevät mekotkin söpömmiksi – tässä uusi lempparijuttu.
Rakkauslaukku, jonka tilasin Urbanilta muutama kuukausi sitten. Se on ihana, vähän erilainen, tilava ja jätkämäisestä säkkimäisyydestään huolimatta jotenkin tyttömäinen. Juuri sopiva siis tällaiselle mukavuudenhaluiselle, tärkeää ja turhaa tavaraa mukanaan raahaavalle kassialmalle.
Olen aina ollut melko tarkka merkkien suhteen astioiden kanssa. Suosin kotimaista Arabiaa ja Iittalaa, sillä ne ovat kauniita ja kestäviä – ja muutenkin ihania. Lapsuuden rakkaus Muumeihin ei ole sammunut, vaan jatkaa elämäänsä teemukeissa. Jokaiselle vieraalle oma, erilainen muki.
Nämä purkit olen saanut kolmelta rakkaalta ihmiseltä: siskoltani, ystävältäni sekä isoäidiltäni, jotka kaikki ovat yhtä ihastuneita Marimekon esineisiin kuin minäkin. Marimekon viimevuotiset printit ovat olleet mukavan freesejä ja mielenkiintoisia, ehdottomana lempparina juuri kuvassa esiintyvä Puutarhurin parhaat. Mietin kaikkia lahjanantajia lämmöllä keittäessäni puuroa tai syödessäni mysliä.
Isn’t this like the tiniest and cutest magnet ever? Pituus 3cm, ihan vain antamaan teille osviittaa siitä, kuinka pieni tuo tosissaan on. Löysin magneetin Kaapelitehtaalta kun olin katselemassa polaroid-kuvia valokuvataiteen museossa. Minimagneetteja oli erilaisia, mutta tämä puhutteli itseäni eniten. Nämä on tehnyt Kira Leskinen, jolla on ainakin oma blogi, jonka kautta magneetteja voi varmaan tilatakin. Kaikkien jääkaapit täyteen rakkautta! (En hei nyt tarkoita aivopestä ketään ostamaan näitä. Mutta onhan tuo nyt aivan järkyttävän SÖPÖ.)
Asustan nyt kuudennessa kerroksessa, ja näköalat ovat huikeat betonimaisemasta huolimatta. On mahtavaa, että ikkunasta ulos katsoessani näen kirkkaan taivaan ja linnut! Äitini veti ikkunan eteen heti sohvapalikan, istahti ja taivaalle tuijotellessaan totesi, että tässä on oivallinen paikka inspiraatiolle. I can only agree.
Inspiraatiota tarvitaankin, kun kämppä pitäisi sisustaa kaikkien koulutöiden ja tenttien keskellä. Taidan pikemminkin kaivata inpistä niiden opiskeluhommien tekemiseen – ajatuksilla kun on tapana harhailla aina niihin asioihin, jotka kaikein epäsovinnaisimmalla hetkellä tuntuisivat mielenkiintoisimmilta.