pikapäivitys.

Olen kenties maailmankaikkeuden surkein bloggaaja. Mainittakoon, että 

a) Viimeisin blogipostaukseni on kolmen viikon takaa (hups),

b) Enkä viitsi enää tuntea kovin huonoa omaatuntoa asiasta.

Pikakelaus menneisiin kolmeen viikkoon: en ole tehnyt oikeastaan mitään järkevää. Olen luistanut koulutöistä ja lukenut tilastotieteiden sijaan Caitlin Morania, litkinyt litroittain teetä iltaisin peittojen alla ja raahautunut välillä ulkomaailmaan tapaamaan rakkaita ystäviäni.

Tänään auringonsäteet kuitenkin herättivät murmelin talvihorroksestaan. Linnut visertävät! Asfaltti on tullut esiin loskan alta! Tennarikelit!

Olisi tietysti toivottoman epärealistista ajatella, että kevät on jo oven takana. (Nimimerkki Takatalvea odotellessa.)

Valon pilkahdukset saivat minut kuitenkin innostumaan asioista, jotka olen painanut syvälle mieleni perukoille talven pimeiden kuukausien aikana – esimerkiksi vaatteista. Olen kulkenut samoissa neuleissa, mustissa pillifarkuissa ja nilkkureissa kohta pari kuukautta. Siinä ajassa alkaa kummasti kaivata kesätoppeja ja minishortseja.

Ensi viikolla käytän uutta kevätintoa hyödykseni: yritän (heh) tehdä enemmän koulutöitä, pukeutua hauskemmin ja hymyillä enemmän. Kuka sanoi, että talven tarvitsee olla harmaa?

xo Hanna

ps. Englanninkieliset tekstit saivat jäädä kuukauden kokeiluksi, kun eräs ystäväni kertoi, että menetin niiden myötä yhden lukijan. Ajatuksesi on kuultu, ystävä hyvä!