sunday smile
Sunnuntaiset brunssikuvat nostattavat hymyn huulilleni vielä tänään, maanantainakin. Ikkunan läpi siivilöityvä kevätvaloa, pajunkissoja pöydällä, ihania ystäviä, hyvää ruokaa ja karvainen kisukaveri – mitä muuta tyttö voisikaan pyytää?
Olen intohimoinen brunssi-ihminen. Brunssissa yhdistyvät päivän parhaat ateriat, aamiainen ja lounas. Erityisen huomionarvoista brunssissa on se, että ruokailun pääpainoalueet keskittyvät ihaniin pikkusuolaisiin ja herkullisiin jälkiruoat. Minua onkin joskus parjattu siitä, etten jaksa koskaan syödä tarpeeksi ”kunnon ruokaa”, mutta syön heti perään jälkiruokaa loputtomiin. Tyypit, hei: jälkkärille on ihan oma mahansa.
Kotibrunssi on helppo järjestää, kun jokainen osallistuja tuo mukanaan muutaman ruokalajin. Vaikka rakastankin Helsingin brunsseja, kotona pysyttelemissä on puolensa – säästät rahaa, et joudu jonottamaan ja saat nauttia juuri sellaisesta tunnelmasta kuin itse haluat, musiikilla tai ilman. (Miinuksena tosin se, että joudut itse pesemään tiskit.)
Ystäväni oli järjestänyt edellisenä iltana italialaisen illallisen, joten brunssillekin riitti suussa sulavia eteläeurooppalaisia herkkuja: mausteista bruchettaa, rapeita biscotteja ja suloisen pehmeää tiramisua. Kun näiden kylkeen yhdistettiin vielä perinteikäs munakokkeli, smoothiet, salaatti, leivät ja levitteet, oli kasassa jo varsin kattava brunssi. Ei jäänyt nälkä!
Pidän vuodenaikojen mukanaan tuomista juhlapäivistä, mutta olen huono koristelemaan kotiani sesonkiin sopivasti. Brussiemäntämme oli täysin toista maata: siellä täällä vilkkuivat keltaiset ja kirkkaan vihreät pöytäliinat, ja pääsiäiskoristeet odottelivat jo esille pääsyä. Itsellänihän ei ole lainkaan pääsiäiskoristeita. Joulukoristeita on sentään yksi, pieni Aarikan tonttu – ja sekin on kyseiseltä ystävältä saatu.
Kenties sisäinen kodinhengettäreni puhkeaa kukkaansa, kun muutan ensimmäiseen oikealta kodilta (you know, the home) tuntuvaan asuntoon. Opiskelijayksiön valkoisenharmaat seinät ja likaiset laminaattilattiat eivät jostain syystä inspiroi sisustamaan.
Muutto unelmieni kotiin (siis pieneen ja törkyhintaiseen 20 neliön yksiöön) voi tosin olla edessäni ennen kuin huomaankaan…
Aurinkoista viikonalkua,
xo Hanna