”Taasko sulla on noi samat vaatteet?”

”Sulla on aina samat vaatteet”, totesi ystäväni suorasukaiseen tyyliinsä yhtenä päivänä.

Yritin väittää vastaan. Kiertelin ja kaartelin.

Lopulta ystävä luetteli tarkalleen, mitä puen päälleni päivästä toiseen. Vähän nolotti.

tatiana_cotliar_by_david_burton_swinging_classiques_-_elle_france__3430_september_2011_7.jpg

Olen aina ollut salainen muoti-intoilija. Luen mielelläni naistenlehdistä uusimmat tyylivinkit, otan talteen inspiroivia kuvia netin muotisivustoilta ja seuraan innoissani bloggaajien pukeutumista.

Mutta sitten kun olisi aika soveltaa muotia käytännössä, olen ihan ulkona.

Loppujen lopuksi olen aika mukavuudenhaluinen. En tykkää vaatteista, jotka kiristävät haaroista niin, että saan lopulta hiivatulehduksen. En tykkää myöskään hiostavista sifonkipaidoista, keinokuiduista enkä liiallisista röykkiöistä vaatteita ja koruja.

Simppeli, mutta tyylikäs.

kait8.jpg

Viime kuukausina olen kävellyt  vaatekaupoissa yltiökriittisenä ja välillä myös vältellyt kauppoja kokonaan (se on yleensä tehokkain tapa olla ostamatta mitään). Uskomatonta kyllä, on tästäkin suuntauksesta seurannut ongelmia.

En löydä vaatekaupoista enää yhtään mitään.

Kaikki vaatteet ovat joko liian kalliita, liian halvannäköisiä, epänaisellisia, mustia, tylsiä, epämukavaa kangasta, väärässä mittakaavassa, hiostavia, puristavia, säkkimäisiä, liian massatuotantoa. Vaatteita, jotka eivät korosta omaa persoonaani millään muotoa.

Kyllä valkoisen naisen elämä Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa voi olla joskus vaikeaa.

Ratkaisu ongelmaan voisi löytyä merkkivaatteiden maailmasta. Esimerkiksi Samujin vaatteet ja etenkin laukut ovat sellaisia, ettei niitä voi kuin rakastaa.

samuji-fw11a.jpg

Mutta mutta. Olettekos vilkaisseet näiden vaatteiden hintalappuja?

Parisataa euroa kesämekosta. Mitä en ollenkaan paheksu, päin vastoin – tuosta summasta nimittäin jää varsin pieni osa itse suunnittelijalle. Hinnat on pakko pitää korkeina, jotta pöytään saisi leipääkin.

Ainahan laatu maksaa. Ilman säännöllisiä tuloja parinsadan euron mekot kuitenkin kirpaisevat turhankin tuntuvasti kukkaroa.

Toivon, että tulevaisuudessa kuljen yhtä kriittisin mielin vaatekauppojen ylitsepursuavassa maailmassa kuin nyt. Ehkä minulla on joskus enemmän rahaa ja raaskin jopa sijoittaa vaatteisiin.

Siihen asti voin hyvin kulkea niissä vanhoissa lemppareissa.

lempparit.jpg

muoti paivan-tyyli trendit oma-elama
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.