Tapahtuipa kerran kesällä
Aika katoaa, kesä kulkee menojaan ja blogikirjoitukset uhkaavat jäädä alituiseen unholaan. Hups.
Asia vain on nyt niin, että vuorokaudessa on rajallisesti tunteja. Tietokoneella nököttäminen kesällä ei kuulu mielipuuhiini, varsinkin, kun vietän jo töissä 8h päätteellä niskat juntturassa.
On tapahtunut niin paljon, että on vaikeaa edes aloittaa mistään. Yritän tiivistää menneitä viikkoja jotenkin.
Viime viikonlopun vietin kotikulmilla maalaismaisemissa. Isä tarjosi lettuja mansikoiden ja jätskin kanssa, lauantaina syötiin kesäkeittoa. Hassua, miten jotkut ruoat jakavat ihmisiä vahvasti niin vahvasti niiden vihaajiin ja rakastajiin. Minä kuuluun kesäkeiton suhteen tietysti jälkimmäisiin, mmm. Kesän makuja parhaimmillaan.
Kävimme kaupungilla ja hankimme minulle uuden puhelimen – oli jo aikakin siirtyä nykyaikaan ja kosketusnäytön pariin. Arvuuttelin Samsung Galaxy S 2:sen ja Applen iPhonen välillä, mutta lopulta jälkimmäinen voitti. Tilanne oli sinänsä kiusallinen, sillä olen aina ihan vain periaatteesta ollut vähän Applea vastaan. No vähän sitten sorruin.
Olen naurettavan ihastuksissani uudesta luuristani, etenkin sen kamerasta. Nyt saan räpsiä kuvia missä tahansa, koska tahansa! En missaa enää mitään. Menin ja kirjauduin sitten hurmoksessa heti Instagrammiinkin, löydät minut sieltä nimimerkillä Twigyo.
Herkuttelin ja näin vaivaa aamiaisen eteen. Luin lehteä kaikessa rauhassa. Hengailin enkä tehnyt mitään järkevää. Lakkasin kynnet uudella ihanalla lakalla, joka oli omaan tyyliini epäsopivasti pastellisävyinen – ja juuri siksi täydellinen kesäkokeilu.
Minua on myös ilahdutettu aamiaisella. Kerran sain Amerikan malliin blueberry pancakeja siirapin kera, yhtenä aamuna ennen töihin lähtöä kupillisen lattea. En ole kahvi-ihmisiä, joten vielä täytyy hieman totutella. Voisihan sitä vähän (yrittää) aikuistua, maitokahvi kun on kuitenkin vielä aika turvallinen vaihtoehto.
Tiistaina lähdettiin kesäkavereiden kanssa pienelle roadtripille ja samalla valokuvausmatkalle. Kesäiset mekot, huulipunaa ja pönötystä pellon keskellä. Oivallista Facebook-profiilikuvamatskua.
Hei vaan!
Valokuvauksen jälkeen päristeltiin toisen kesäkaverin isoäidin luo voikkareille. Höpistiin vähän ja ihasteltiin ihanan retroa taloa, kattoikkunoita ja lasilevyn taakse säilöttyjä perhosia. Mieleni teki kähveltää eteisessä pöydän virkaa toimittava matka-arkku, joka oli kuulemma viime vuosituhannen alulta. Olisin mahtunut helposti sen sisään.
Keskiviikkona Sörkkä-ystäväni ilahdutti ja yllätti viemällä minut Kallioon hetki sitten avattuun afrikkalaiseen ravintolaan, Bao Babiin. Aivan mielettömän hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä ja hyvä tunnelma! Suosittelen kenelle tahansa. Maapähkinä-kana oli ihan huippua, omnom.
Mitä muuta? Tänään kävin kesäkaverin kanssa Hietsussa, mutta kumpikaan meistä ei löytänyt mitään. Syötiin mansikoita tuulisella Espalla. Höpistiin, kuten aina.
Perhe tuli visiitille Helsinkiin ja kävimme heti alkuun kahvittelemassa Café Esplanadissa. Ne tarjottavat! Ne leivät! Ja ne rocky roadsit, eihän tuollaista jaksa syödä yksin mitenkään.
Käytiin Helene Schjerfbeckin näyttelyssä, aivan loistavia maalauksia. Koskettavia ja aistikkaita, osa toivottoman surullisia. Katsoin tarkkaan pensselinvetoja ja mietin, mitä taiteilija oli ajatellut maalatessaan. I’ll never find out.
Ja mitä muuta? Kesä! Ihana kesä! Sitä on vielä paljon jäljellä, vaikka syksyn lukujärjestykset ja kiireet kolkuttelevat jo ovella. But who cares?
Kesä. Rakkaus. Ystävät. Mansikoita. Jäätelöä. Musiikkia.
Elämää.
Mitä muuta ihminen tarvitsee?