Joulu osa 1

Joulu! Miten ihanaa onkaan koristella koti joulua varten! Muistot lapsuuden, ja muutenkin menneistä jouluista palaavat herkästi mieleen. Joulut ovat minulla olleet hyvin erilaisia ja iloitsen siitä, että edelliset joulut ovat olleet ihania ja joulu on jälleen saanut uuden merkityksen, sen ollessa kadonnut nuorempana tässä välissä.

Lapsena vietimme joulua kotona perheen parissa, vaikka olen minä 1v vanhana ollut Espaniassa myös yhden joulun ns ”tyttöporukalla” äitini ja isosiskoni kanssa. Sieltä onkin hauskoja kuvia tallessa ja kauan mukana kantamani Esmeralda-nukke oli Espanjan reissulta kotoisin. Jostain syystä koin, että Esmeralda nimestään huolimatta oli poika, ja lekkasin siltä sitten tukan lyhyeksi hiukka vanhempana :D. Jännä että puin sen kuitenkin vaaleanpunaiseen?! 😀

esmeralda3.jpg

 Lapsuuden jouluista muistot ovat positiivisia, paitsi se joulu kun minulle kerrottiin ettei joulupukki ole tulossa ja lahjat olivat kuusen alla. Olin pettynyt, vaikka tiesin, ettei joulupukkia ole olemassa. Isosiskoni ja isoveljeni olivat jouluna aina kanssamme syömässä, vaikka asuivatkin muualla. Se oli oikeastaan ainoa kerta vuodessa, jolloin olimme koko perhe samaan aikaan pöydän ääressä. Joskus mummuni ja isän sisko, eli tätini olivat vieraana meillä.

Adventtikyntiilää poltimme kotona aina jouluun saakka ja muutenkin kynttilät toivat lapsuudenkotiin ihanaa joulun tunnelmaa. Joulukuusi oli yksi joulun kohokohdista. Isäni pitämä puutuoteliike/ saha toivat kotiimme ja kotipihaamme usein tuoreen puun tuoksun, jota rakastan edelleenkin, vaikka en pidä metsien murhaamisesta. Joulukuusen ulkonäkö oli minulle sen verran tärkeä, että usemapana vuotena teini-ikäisenä kävin sen itse valitsemassa ja sahaamassa metsästä, jotta saisin juuri täydellisen omaa silmää miellyttävän kuusen. Sen piti olla iso ja kauniin muotoinen. Kuusen koristeleminen oli oma rituaalinsa. Pääasiassa ikivanhat kuusenkoristeet ja Brunbergin sini-valkoiset tryffelikarkit koristivat kuusta. Aina siitä tuli mielestäni hieno.

Äitini vaalimat punaiset lasipallokoristeet, tuohiporo ja Brunbergin tryffelit 🙂 jouluna 2009

img_0213.jpg

Toinen tärkeä elementti kodissa oli ikivanha mummulta peritty puinen pieni jouluseimi. Sen paikka oli pianon päällä. Se on talon muotoinen kattoineen ja seinineen ja edestä aukinainen. Talon sivuilla on paikat pienille kynttilöille, jotka valaisevat kauniisti seimeä. Jostain syystä, vaikka en mitenkään uskonnollinen olekaan, olen aina pitänyt näistä traditioista.

Jouluna lapsuudenkotia koristivat kukkaset. Äitini kun on luonnonlapsi, ovat kukat hänellekin hyvin tärkeä osa kokonaisuutta. Joulutähdistä emme välitä, mutta tulppaaneja, hyasintteja, itse tehty kukka-asetelma kielolla ja jouluruusu ovat kuuluneet jouluume.

 

Vanha jouluseimi ja alla ruokapöydän tulppaanit katajanoksilla, sekä äitini suosimat kierrekynttilät jouluna 2009

 

img_0247.jpg

img_0257.jpg

Joulusiivous ja jouluruoka ja oikeastaan se joulustressikin kuului aina asiaan. Tykkäsin siitä kun koti kerrankin oli järjestyksessä (äitini kun on aika suurpiirteinen ollut sen suhteen ja eläinlauma myös tehnyt oman osansa). Isäni osti usein koko sian ja sitä riittikin sitten vaikka muille jakaa. Pitihän se nyt kerralla ostaa kunnolla, jos kerran rupesi! Isäni tapaan sitten välillä mentiin yli ja liioittelun puolelle. Noh, jouluruuat oli äidin käsialaa. Äidille oli tärkeää tehdä kaikki itse ja näin meillä tehtiinkin kotikaljasta lähtien. Yksi ja sama riekaleinen keittokirja toimi muistinvirkistäjänä, vaikka äitini vuosien myötä oikeastaan osaa reseptit ulkoa. Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut juuri vuonna 2009, tehtiin yhdessä kaikki ruuat sillä ajatuksella, että itsekin osaan sitten. Vielä ei ole ollut tilaisuutta kokeilla, mutta eiköhän sekin päivä vielä joskus tule, kun saa omalle perheelleen tehdä joulua 🙂

Itse tehty onkin juuri parasta! Saaristolaisleipää olen tehnyt jo monena vuonna itse 🙂 Viime vuonna taikina nousi näin ihanasti!!

iphone_398_24.12_leipataikina.jpg

Lapsena en syönyt laatikoita, niin äiti teki minulle tavallisen hieman makeahkon makaroonilaatikon. En ole tosin enää moneen vuoteen sitä tarvinut. Nyt tykkään kovasti kaikista kolmesta joululaatikosta joita meillä yleensä on ollut (porkkana, lanttu ja peruna). Kylmiä ruokia, rosollia ja lohta eri tavoin valmistettuna oli aina. Lipeäkala ei meidän joulupöytään kuulunut, ei karjalanpaistia, maksa- eikä punajuurilaatikkoa, mihin olen törmännyt eri joulupöydissä. Isäni ”must have” oli aladoobi ja maksamakkara lihatiskiltä ostettuna. Äitini piti huolen, että iso hedelmätarjotin oli jouluna aina täynnä olohuoneenpöydällä ja hän myös rakastaa juustoja, joten erillinen juustolautanen piti aina lisäksi olla. Kalkkunaa ei meillä laitettu, vaan sen piti olla sitä possua. Kinkku kuorrutettiin hienon ruskeaksi ja sitäkin koristi joulutonttu! Posliinitonttu, sekin perintöä jostain äitini puolelta, jonka muistan asuneen vanhassa peltisessä laatikossa ja vain jouluna tonttu pääsi kinkkutonttuna koreilemaan 🙂 Isäni on kuulemma kerran sahannut siltä jalan poikki 😀

img_0214_0.jpg

Karkit kuuluivat jouluun…tai oikeastaan melkein ihan arkeenikin meillä, mikä nyt ei ollut kovin hyvä juttu. Sen sijaan Brunbergin karkit olivat sitten juhlaa ja niitä käytiin Porvoosta tehtaalta hamstraamassa montaa eri sorttia. Sormia syyhysi aina kun tiesi missä niitä säilytettiin ja taisi joku siellä käydä karkkivarkaissa ennen jouluakin 😛 Joulupöydän jälkiruoka oli äidin perinnettä, hedelmärahkahyydyke, joka sisältää paljon kermaa ja sokeria…ja niitä hedelmiäkin ja ehkä purkin rahkaa 🙂 Hyvää on! Kuivakakkua ja minun tekemää juustokakkua on myös ollut viime jouluina joulupöydässä. Tänä vuonna jos teen kakun, teen raakakakun, mutta saa nähdä riittääkö aika… Aina ollaan todettu, että ruokaa on ollut liikaa, mutta silti joka vuosi sitä tulee haalittua.

Tässä vuoden 2009 ja 2012 kakut sekä valmis saaristolaisleipä!

img_0246.jpg

iphone_402.jpg

Joulutunnelmaa on tosiaan omaan kotiimme saatu aikaan tänäkin vuonna ja joulu tarkoittaa meille joululomaa ja rauhoittumista rakkaiden parissa. Kaikkia rakkaista en aattona saman katon alle tänä vuonna saa, mutta läsnä ovat kaikki aivan varmasti ainakin ajatuksissani. Viime vuonna kun vietin ensimmäisen joulun kodissa, missä oli myös lapsia, tuntui joulu aivan erilaiselta. Joulu sai jälleen uuden merkityksen. Toivon lapsia jokaisen ja jokaiseen jouluun, koska se aito ilo ja riemu tarttuu kyllä! Pipareiden leipominenkin on lasten kanssa paljon hauskempaa! 🙂

Tässä viime vuoden taitonäyte: Muumitalo 🙂 

iphone_388.jpg

Koska emme vietä joulua omassa kodissa, päätimme että hankimme tekokuusen ja säästymme siten siivoamiselta. Stockalta löytyi täydellisen pörröinen/ mallinen joulukuusi. Äänestimme molemmat valkoisen puolesta. Turhaan ostaa vihreää, kun se ei kuitenkaan ole oikea! En pidä tekokukista tai feikeistä, mutta tämä löytö sopii meidän kotiimme täydellisesti, kun ei oikeaa kuusta nyt hankita. Halusin kuuseen lasipallot, ja niitähän Stockalta löytyy myös yllin kyllin ja ihana tunnelma tarttuu siellä jouluosastolla! Joulutähti ja -pallot ripustettiin ikkunoihin ja tontut pääsivät myös valloilleen. Ilahduin kun löysin adventtikynttilän ja halusin tänä vuonna punaisia kynttiöitä kaiken vaalean keskelle. Olen todella tyytyväinen joulukotiimme <3 Päätin askarrella myös tällaisen joulukalenterin, johon leivoin itse piparit ja jokaiseen pussiin laitoin suklaasydämen ja pienen viestin 🙂

IMG_1188.JPG

Joulukuusi <3

IMG_1266.JPG

Kuusentähti löytyi Kodin ykkösestä <3

IMG_1264.JPG

Kuusenkoristeita Stockalta… perhoset viime vuosien löytöjä…

IMG_1261.JPG

IMG_1262.JPG

Jouluinen nalle 🙂

IMG_1235.JPG

IMG_1255.JPG

IMG_1257.JPG

IMG_1258.JPG

IMG_1260.JPG

Tulppaanit kuuluvat jouluun <3

joulu.jpg

Joulukortit lähtivät hyvissä ajoin postiin tänä vuonna ja joululahjat on yhtä vaille ostettuna! Minulla alkaa loma perjantaina ja maanantaina aamulla lähdemme viettämään joulua. Enää jokunen päivä, ihanaa <3 Ajattelin aloittaa pakkaamisen jo tänään, niin ei tarvitse tuskastella sitten viikonloppuna, senkun hypää vaan auton kyytiin maanantai aamuna! Ajamme ensin Pernajaan isäni haudalle ja siitä Pyhtäälle isosiskoni luokse viemään joululahja ja rapsuttamaan kissoja. Loviisaan meni joulutervehdykset korttien muodossa tänä vuonna. Saa nähdä, tulisiko uusi vuosi viettettyä sen sijaan kotikylässä 🙂 Pyhtäältä matka jatkuu sitten Imatran kautta Sulkavalle!   

Adventtikynttilä ihan alussa, kohta on joulu! 🙂

joulukynttila_0.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *