Aikatauluttomuus, stressittömyys, muistamattomuus, liikuttuneisuus, onnellisuus…

Voisin kuvailla vauvakuplaani vaikka millä sanoilla. Kuplassa eläminen kertoo minun kohdallani totaalisesta pysähtymisestä ja hetkessä elämisestä.

Kuva on otettu ensimmäisenä äitienpäivänä vauvan ollessa alle viikon vanha.

Vauvakuplassani tapahtuu esimerkiksi tällaista:

• olen pessyt hiukseni yhdellä suihkukäynnillä kolme tai neljä kertaa putkeen, kun olen unohtanut juuri pesseeni ne. Ratkaisuksi päätin viedä kellon kylpyhuoneeseen.
   
• en osaa puhua. Nykyään esimerkiksi pilttipurkki muuntuu suussani pirkkipultiksi.
   
• mieheni kummityttö kutsuu minua ”ihan hassuksi” ja poikani nauraa lähes kaikille jutuilleni ja tekemisilleni. En ole kai koskaan ollut näin hauska.
   
• sanon 10 kertaa päivässä ”mitä olinkaan tekemässä/ sanomassa”.
   
• kun laulan vauvalle väärin, korjailen sanoja ja aloitan alusta. Ihan kuin hän ymmärtäisi?
   ”Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei. Vaari se hoiteli lehmiänsä, hiiala hiiala hei. Mää mää siellä… EIKU! Muu muu siellä ja muu muu täällä…”.
   
• pystyn juomaan kylmää kahvia tai syömään kylmää ruokaa. Ei jäähtynyttä vaan kylmää.
   
• katsomme ihastellen lapsemme valokuvia hänen nukkuessaan.
   
• sen jälkeen saatamme mennä ihastelemaan nukkuvaa vauvaa hänen sänkynsä viereen.
   
• ihastelen ympäristöä ja vuodenaikojen puhkeamista: lintujen kevätkylpyjä vesilätäköissä, kukkien ja lehtien puhkeamista, joulun taikaa marraskuussa, päivien pitenemisiä ja lyhenemisiä, auringon ja ulkoilun piristävää vaikutusta, pakkasen tekemiä kuvioita ikkunassa…
   
• saatan tuijottaa ikkunasta ulos ajatukset jumiutuneena ja tuntea itseni samalla älyttömän onnelliseksi.
   
• nukun pienissä pätkissä ja aina välillä pomppaan ylös sängystä tietäen tarkalleen mitä olen tekemässä. Hyvä, että edes jotkut aistit ovat terävänä. 
   
• osaan pysähtyä ja nauttia esimerkiksi ruoasta. Nykyään jo pidän ruoan valmistamisesta.
   
• en ole koskaan katsonut näin vähän tv:tä tai surffannut netissä.
   
• meillä ei ole koskaan ikinä ollut näin siistiä.
   
• kotiin on aina ihana tulla, kun tietää että siellä mies ja poika odottamassa. 
   
• minulla ei ole koskaan ollut näin paljon aikaa itselle, parisuhteelle, perheelle ja ystäville. Ja vaikka aikaa on ollut vaikka kuinka, se ei ole koskaan kulunut näin nopeasti.

Kuplassa saa oikein luvan kanssa olla vähän hölmö. Oikeastaan aika huvittavaa, mutta kylmä kahvi, suihkujumitukset ja muistamattomuus eivät johdu vaativasta vauvasta. Selaista meillä ei ole. Ne kai johtuvat näistä paljon puhutuista hormoooneista ja vauvanrytmissä elämisestä. Vauva saattaa olla jo hyvissä ajoin puettu ja ruokittu ennen lähtöä, mutta tälle äidille tulee aina kiire. Enkä edes tiedä miksi.

Olen antaumuksella heittäytynyt kuplaani, sillä tämä on väliaikaista ja niin lyhytaikaista. Ehtiihän sitä taas pian esittää fiksumpaa ja filmaattisempaa, mennä ja tulla, stressata ja suunnitella. 

Kupla, älä ihan vielä puhkea.