Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi näinä viitenä kuukautena kaivannut omaa aikaa. Varsinkin viime viikkojen aikana, kun yöunet ovat olleet vähissä pojan hampaiden tulon vuoksi. 

Mutta mitä se oma aika sitten on? En voi palata ajassa taaksepäin ja olla ilman vauvaa. Ja nyt kun vauva on tässä, enhän minä voi olla ilman häntä. Sopivia tapoja uppoutua omiin ajatuksiin tai nollata ajatukset on monia, vauvankin kanssa. 

Heti synnytyksen jälkeen otin tavaksi käydä hierojalla lähes viikottain. Tuolloin olen pois kotoa hieman yli tunnin ja vauva on yleensä tuolloin päiväunilla isänsä valvovien silmien alla. Alussa (ja vähän vieläkin) höpöttelin hierojalle vauvajuttuja, mutta nyt jo ymmärrän, että voin käyttää ajan pelkästään omiin ajatuksiini uppoutuneena. Vaikka sitten vain ajattelisin vauvaa hymy huulilla, mutta pyhittäisin rauhallisen hetken hiljaisuudella ja vaikka nukahtaisin.

Kotona olen maannut piikkimatolla, johon olen täysin koukussa. Oih, kuinka veri lähtee kiertämään koko kropassa. Piikkimatto on ollut avuksi myös imetyksen aiheuttamaan niskajumitukseen.

Sauna. Need I say more?

Kahvista osaan nykyään jo nauttia.

Lenkki koleassa, mieluiten vähän kosteassa säässä tekevät hyvää sielulle ja ruumiille. Parasta on syksyn tuoksu ja raitis ilma. Vauva kulkee tietenkin vaunuissa mukana ja joku juttuseuralainen vierellä.

Olen vihdoin päässyt yli ”mitä jos puhelin soikin juuri silloin, kun en ole puhelimen äärellä” -kammosta. Olen nimittäin käynyt ilman vauvaa jo ravintolassa syömässä, istumassa ystäväporukalla iltaa lyhyen kaavan mukaan, stand up -illassa, lyhyellä purjehduksella, ryhmäliikuntatunneilla sekä leffassa! Viime viikolla olin kaksi tuntia ystävän kanssa shoppailemassa ITSELLENI vaatteita. 

Mutta kyllä vaan joka kerta oli niin ihana mennä kotiin ja kysyä onko vauvalla ollut nälän merkkejä, onko hän itkenyt, nauranut, röyhtäillyt, kakannut, leikkinyt, nukkunut jne… 

Vaikka omaa ajanvietettä ei edes kaipaisi, hetki oman itsensä kanssa tekee oikein hyvää. 

Viikonloppuna, kun elämäni miehet jo nukkuivat ja iltaimetys oli hoidettu, istahdin lattialle villapeiton alle ja kaadoin lasin valkoviiniä. Se oli rentouttavaa, sillä parin siemauksen jälkeen tämä mamma nukahti. Hetkeä myöhemmin hiivin sänkyyn murujeni viereen.