SILIKONIT TALLINASSA FINESTISSA
*Blogipostaus toteutettu kaupallisena yhteistyönä yrityksen Plastikakirurgia Finest kanssa.
Alkuun voin heti ensimmäisenä todeta, ettei postaus varmasti sovellu herkimmille mielensäpahoittajille. Olen täysin tietoinen että siinä määrin missä aihe herättää puhdasta mielenkiintoa, herättää se varmasti yhtämonta negatiivista mielipidettä. Tämä onkin suurin syy miksi koen ajankohtaiseksi kirjoittaa siitä. Olen useasti blogissani korostanut kolikolla olevan kaksi puolta. Avataan nyt se henkilökohtaisempi sekä syvempi puoli. Syy siihen miksi nuori nainen tekee valinnan laitattaa itselleen silikonit. Syyt siihen, miksi hän haluaa vielä kirjoittaa aiheesta julkisesti ja miten homma käytännössä toimii alusta loppuun. Tiivistettynä tänään puhutaan tisseistä.
MIKSI?
Alkuun on hyvä kertoa ehkä miksi päädyin ratkaisuuni. Kyseessä ei suinkaan ollut hetken mielijohde savuuttaa Pamelamainen uhkea ulkomuoto, vaan vatvoin ajatusta mielessäni noin kolmen vuoden ajan ennen leikkausta. Kävin yhteensä kolmessa konsultaatiossa kahdessa eri yrityksessä. Olen vakaasti sitä mieltä ettei rintojemme koko missään olomuodossa määritä naisellisuuttamme. Pienet rinnat ovat aivan yhtä kauniit kuin suuret ja moni saattaa jopa yllätyä kun kerron ensimmäisen konsultaationi koskeneen nimenomaan rintojen pienennystä. Kohdallani kyseinen toimenpide olisi kuitenkin aiheuttanut huomattavan suuren määrän arpikudosta ja jäi siksi suorittamatta.
No miksi sitten implantit? Jokaisen naisen vartalo on yksilöllinen ja uniikki. Omani on vuosien saatossa kokenut monta jopa liiankin radikaalia painonpudotusta sekä nousua. Siinämäärin missä olen tänäpäivänä urheilullinen ja terveellisiä elämänarvoja noudattava, on nuoruuteni ollut jotakin aivan muuta. Olin tuolloin isokokoisempi ja muita ikäisiäni huomattavasti kehittyneempi fyysisesti. Vapaa-aikani kului enemmän makkaraperunalautasten parissa, kuin salilla kyykätessä. Yläasteella kuppikokoni oli iso D. Tämä ei suinkaan herättänyt tuolloin kateutta ikätovereissani, vaan sain kuulla varmasti jokaisen olemassaolevan haukkumasanan joka suinkin koski painoa tai rintojani. Ankkuritissi ja riippurinta nimitykset olivat tuolloin arkipäivää, eikä tule kenellekkään varmasti kovinkaan suurena yllätyksenä että päätin ylä-asteen itsetuntoni ollessa pyöreä nolla.
Olen saanut kovalla työllä vuosien saatossa muokattua itselleni suhteellisen mieleisen vartalon. Olen oppinut antamaan itselleni myös armoa hyväksyä sen sellaisenaan kuin se on kaikkine vikoineen. Keho palautui ja kiinteytyi muuten hyvin elämäntapamuutoksien myötä, muttei rinnat olleet yhtä onnekkaassa asemassa. Painonpudotuksen myötä rintani pienenivät huomattavasti, jättäen jälkeensä suuren määrän myös löysää nahkaa. Jäljelle jäi tyhjä ”rintapussi” . Ymmärsin että luonnollisin keinoin olisi mahdotonta saavuttaa toivomani lopputulos johon olisin täysin tyytyväinen. Lyhyesti ja ytimekkäästi laitoin implantit osittain kohottamaan omaa menetettyä itsetuntoani, enkä edes yritä kieltää asiaa. Kuitenkin on syytä huomauttaa että laitoin ne itseäni, en muita varten.
MISSÄ?
Ongelma jonka kohtasin lähes heti, oli aiheen vähäiset kokemukset netissä. Suurinosa oli kirjoitettu arkaluontoisuudesta johtuen vielä anonyymisti. Näiden perusteella tuntui lähes mahdottomalta valita leikkaava yritys ja kirurgi. Tämä onkin suurin syy miksi julkaisen tämän postauksen omalla nimelläni avoimesti, toivoen jonkun saavan näihin samoihin kysymyksiin vastauksia joita itse en löytänyt niitä etsiessäni. Kävin ensimmäiset kaksi konsultaatiota eräässä suomalaisessa yrityksessä, joka ei kuitenkaan tökeröstä asiakaspalvelusta johtuen valikoitunut omakseni. Asia jäi oikeastaan hetkeksi hautumaan, ja vasta puolen vuoden kuluttua varasin uuden ja viimeisen konsultaatio-ajan Skattalle Finestin Emmi Ojalalle. Syy miksi varasin konsultaatio-ajan kyseiselle yritykselle oli leikkaava kirurgi Jyri Kullamaa, jonka vakuuttavaan työnjälkeen olin ehtinyt entuudestaan jo hieman tutustua. Jyri on leikannut myös kaksi muuta ystävääni ja molemmat suosittelivat lämpimästi hänen kädenjälkeään. Nyt leikkauksen läpi käytyäni, olen 110% tyytyväinen valittuani kyseisen yrityksen ja kirurgin.
Emmin iloinen ja osaava olemus löivät lukkoon lopullisen päätökseni operoida itseni Finestillä. Konsultaatiossa käydään läpi leikkauksen kulku alusta loppuun. Siellä on mahdollisuus tutustua eri implanttivaihtoehtoihin, päästä sovittamaan itselle suuniteltua kokovaihtoehtoa sekä päästä näkemään miltä se koko näyttää noin suunilleen käytännössä. Konsultaatiossa käydään läpi myös mahdolliset riskit sekä komplikaatiot. Finestillä kyseinen tapaaminen on ilmainen, joten leikkauksesta kiinostunut ei menetä mitään vaikkei kyseiseen toimeenpiteeseen lopulta edes päätyisi. Konsultaationi tapahtui edellämainitusti Helsingissä, kun taas itse leikkaus Tallinassa. Ennen leikkausta edellytetään verinäytteen ja mammografian otto. Nämä on mahdollista suorittaa niin Suomessa kuin Tallinassa ennen varsinaista leikkausta. Itse valitsin jälkimmäisen.
MITEN?
Itse matkustin Tallinaan jo edellisenä iltana ystäväni luo, mutta normaalisti laivamatka tapahtuu vasta varsinaisena leikkaus-aamuna. Kuljettaja saapuu satamaan ja toimittaa leikattavan asiakkaan perille sairaalaan. Itselläni otettiin ensimmäisenä verinäyte sekä mammografia. Tämän jälkeen operoiva kirurgi tuli ottamaan viimeiset mitat sekä implantin lopullinen koko sekä leikkaustapa lyötiin lukkoon. Itselleni valikoitui pyöreä 390g Nagor-implantti joka asetettiin lihaksen päälle. Ennen leikkausta tapasin myös anestesia-lääkärin ja täytin lomakkeen jossa varmistettiin ettei anestesialle olisi esteitä. Leikkaus pyritään suorittamaan suhteellisen ripeästi asiakkaan saavuttua sairaalaan, sillä on luonnollista että asiakas kokee asian jännittävänä tai jopa pelottavana. Oma leikkaus tapahtui noin 2 tuntia siitä kun saavuin sairaalaan. Itse olin niin väsynyt aamuherätysestä, etten tarvinut edes ensilääkitystä jännitykseen. Tämä on kuitenkin mahdollista saada, jotta jännitys saataisiin minimoitua. Leikkauksesta muistan vain saaneeni suonensisäisesti lääkityksen joka sai oloni hieman sekavaksi. Anestisia-lääkäri toivotti hyvää yötä, ja ehtisin vastata ” hyvää” ja vaivuin jo syvään uneen.
Seuraaava muistikuva on heräämöstä. Hoitaja tuli toivottamaan hyvää huomenta. Olin hieman sekava sekä huonovointinen anestesiasta, ja sekoitin tokkuraisuuden itse kipuun. Pyydettyäni lisää kipulääkettä nukahdin vielä hetkeksi. Kun heräsin en tuntenut sen suurempia kipuja. On kuitenkin syytä muistaa että jokainen on yksilö, ja myös leikkaustavat vaihtelevat tapauskohtaisesti. Itse kävelin suhteellisen virkeänä huoneeseeni omilla jaloillani, kun taas jälkeeni leikattu tyttö itki kipuaan tuskaisesti pyörätuolin kyydissä. Hänelle implantit oltiin asetettu lihaksen alle.
2 tuntia heräämöstä keitin sairaalan aulassa itselleni omatoimisesti jo kahvia ( joskin salaa haha ) . Jos joku kysyisi mikä oli koko toimenpiteen vaikein vaihe, vastaisin sen ehdottomasti olleen kahvi ja tupakkapaasto ennen leikkausta. Oma vointini olisi ehdottomasti sallinut sairaalasta lähdön jo samaisena iltana, mutta komplikaatioiden varalta asiakasta pidetään tarkkailussa aina yön yli. Hoitaja kävi tasaisin väliajoin tarkistamassa vointini ja tuomassa ruokaa. Kokemuksena tämä meni lähes rentouttavasta kylpylälomasta ilman kylpylää, sillä hoitohenkilökunta huomioi jokaisen tarpeeni ja ruoka oli jopa ravintolatasoa.
Aamulla tapasin hoitajan ja minut operoineen kirurgin Jyrin. Esteitä kotiuttamiselleni ei ollut, joten kuljettaja saattoi minut ja mukana olleen ystäväni takaisin satamaan kotimatkalle. Kipuja ei ollut esiitynyt vielä tuolloinkaan ja suunistin laivamatkan jälkeen julkisilla vielä itse kotiin.
TOIPUMINEN?
Tässä suhteessa olen varmasti päässyt erittäin helpolla. En ole joutunut ottamaan sairaalasta päästyäni yhden ainoatakaan kipulääkettä, ellei hammassärkyyn laskettua ibumaxia lasketa. Suurin haaste olikin pyhittää ensimmäinen viikko puhtaasti lepäämiselle. Energiaa olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta leposyke oli sen verran korkea että järki vei voiton sähläämisen sijaan. Leikkauksen jälkeiset antibiootit taas tuottivat vatsalle suuresti harmia ja kärsin suhteellisen pahoista vatsakrampeista ensimmäiset 5 päivää. Myös selällään nukkuminen tuotti hieman haastetta alkuun, sillä olen vannoutunut kyljellään nukkuja.
Itselläni ei ilmestynyt rintoihin mustelmia, eikä leikkaushaava ollut juurikaan arka. Rinnat olivat luonnollisesti aluksi turvonneet, mutta nyt laskeutuneet jo kauniisti päivä kerrallaan. Kotihoitona on toiminut tukiliivien aktiivinen käyttö sekä leikkaushaavan säännöllinen puhdistaminen tulehdusten välttämiseksi. Leikkauksesta on kulunut nyt 11 päivää ja tikit poistettiin perjantaina. Finestin Emmin mukaan arpikudos jää osaltani hyvin pieneksi, joka toki on aina huojentava tieto tulevaisuutta ajatellen. Toipumisen osalta en voi sanoa kuin omakohtaisen kokemukseni, joka oli äärimmäisen vaivaton sekä helppo.
HINTA?
Tätä itseltäni on kysytty mahdollisesti jopa kaikkein eniten. Normaalisti leikkauspaketti maksaa 3800 euroa asioimallani yrityksellä. Hinta pitää sisällään kaiken lääkkeistä matkoihin ja siitä aina jälkitarkastuksiin saakka. Paketti on nyt kuitenkin tarjouksessa 31.8.2018 saakka hintaan 3690 euroa. Tähän päälle mahdollinen verinäyte/mammografia, jonka itse otatin paikanpäällä Tallinassa ( hinta siellä 150 euroa ). Otin myös saattajapaketin, joka ylläpitää sisällään saattajan ruoat ja majoitukset matkoineen. Tällöin saat myös käyttöösi yksityisen huoneen kaikilla mukavuuksilla. Hinta saattajapaketille on 200 euroa. Kaikenkaikkiaan hinta pyörii siis noin 4000 euron hujakoilla. Halvemmalla varmasti pääsee jossakin, mutta kehotan miettimään kahdesti onko tämä oikea paikka säästää muutama satanen.
LOPPUTULOS?
Itse olen leikkaukseeni 110% tyytyväinen. Jyrin työnjäljestä on pakko antaa vielä erityiskiitos. Vaikeasta lähtötilanteesta huolimatta saatiin rinnoistani juurikin sen näköiset, joiksi ne itse mielikuvissani mallailin. Joskin toki lopullisen tuloksen näkee vasta useiden kuukausien kuluttua. Siinämäärin missä joku kokee aiheen pinnallisena, voin itse vannoa sen vaikuttaneen itseeni vain ja ainoastaan positiivisesti. Minä kannan itse omat implanttini ja niiden laiton ei tulisi myöskään olla muille asia joka määrittää minut heidän silmissään. Enää peilistä ei katso muisto koulukiusatusta pulleasta tytöstä, vaan nuori nainen joka teki elämäntapamuutoksen ja viimeisteli sen kirurgin veitsellä. Suurin muutos tapahtui kuitenkin jo vuosia sitten oman pääni sisällä, ei suinkaan kirurgin pöydällä. Elämäntaparemontti oli ilmainen, mutta vaati todella paljon työtä ja prosessointia.
En suosittele varsinaisesti leikkausta kenellekkään, sillä jokainen itse määrittelee sen tarpeellisuuden. Toisaalta jos joku sen haluaa tehdä, olen vain ja ainoastaan iloinen hänen puolestaan. Toivon hänen tekevän sen itsensä takia oikeista syistä. Kuitenkin myös koen, etten ole oikea ihminen määrittelemään mikä kenellekkin on oikea tai väärä syy. On syytä muistaa että puhutaan nyt kahdesta vierasesineestä kehossa, eikä ihmiselle esimerkiksi elintärkeistä elimistä kuten munuainen. Olisi lähes tyhmää olettaa että elämänlaatu paranisi implanttien myötä millään muulla kuin positiivisemmalla minäkuvalla, josta tästäkään ei ole takuita. Omaa ratkaisuani en ole katunut hetkeäkään.
Loppuun pahoittelen tekstin sekavuutta. Koska se oli ehkä pisin koskaan kirjoittamani, on se varmasti myös sekavin ja täynnä kirjoitusvirheitä. Tekstin ei ollut tarkoitus provosoida ketään missään olomuodossa, vaan lähinä kertoa oma kokemukseni asiasta. Näinollen mielipiteet sekä näkemykset edustavat vain ja ainoastaan omiani. Mikäli joku on kiinostunut aiheesta enemmän, jaan mielelläni ajatuksia lisää esimerkiksi meilitse joka löytyy blogini tiedoista. Loppuun erityiskiitos koko Finestin tiimille! Teitte pitkäaikaisesta haavestani totta mitä parhaimmalla lopputuloksella.
INA