MURTUMATON

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Oma lempivuodenaikani on ehdottomasti aina ollut syksy. Se on kuvastanut itselleni aina muutosta ja jonkinasteista eteenpäin siirtymistä elämässä. Sen mukanaan tuoma puhdistava sade sekä melankolisuus kynttilöiden ympäröimänä sopii omaan pohdiskelevaan sielunmaisemaani erinomaisesti. Mikään ei osannut kuitenkaan valmistaa itseäni tähän tulevaan syksyyn ja sen mukanaan tuomaan suruun.

Jos ihmisen päälle on mahdollisuus asettaa jonkinlainen kirous, se varmasti on ylläni juurikin nyt. En tiedä paljonko yhtä ihmistä on mahdollisuus koetella pienen ajan sisällä, mutta kuluneen kahden viikon aikana on itseltäni viety maa jalkojen alta niin monta kertaa etten pysty muodostamaan enää edes itkua. Jatkuvan itkun tilalle on muodostunut totaali lamaantuminen.

Vaikka haluaisin avata aihetta tarkemmin helpottaakseni omaa tuskaani, joudun pitämään faktat suhteellisen suppeana blogin  puolella. Ihan siitä syystä, että itseni lisäksi viimeaikaiset tapahtumat koskettavat niin montaa muutakin ihmistä ympärilläni. Siltikin tuntuu että painisin tämän tapahtumaketjun ympäröimänä täysin yksin. Näihin viikkoihin on mahtunut kuitenkin mm useammat ikuiset jäähyväiset.

Yksi lukuisista virheistäni on se, että olen äärettömän huono pyytämään apua kun sitä oikeasti tarvitsisin. Itseni sijaan keskityn helpommin auttamaan muita. Tuntuu kuin olisin puunrunko, jonka varassa roikkuisi monen monta oksaa. Jos puu kaatuisi, kaatuisivat myös oksat sen mukana. Kun itseltäni kysyttiin ” miten kestät tämän kaiken? ” mietin mielessäni onko minulla vaihtoehtoa. Toisaalta se on myös voimavara. Kriisitilanteessa koen olevani murtumaton.

Koko tapahtumaketju sai alkunsa tuttavani kuolemasta. Tämän myötä aloin miettimään omia ratkaisujani elämässä. Ennenkaikkea niitä, joiden tekemättä jättäminen olisi luultavasti johtanut itseni lopulta samaan kohtaloon eli kuolemaan. Samaan aikaan kun tunnen kiitollisuutta ja ylpeyttä omista valinnoistani, tunnen suurta tuskaa etten voi antaa palaakaan siitä periksiantamattomuudesta niille, jotka sitä olisivat tarvinneet tai tarvitsisivat. Pieni mieleni ei vain pysty käsittämään miten ihminen voi olla, ja sekunnissa olla olematta. Joku vain katoaa, ja on ikuisesti poissa.

Oma voimavarani on aina ollut huumori ja kyky nauraa myös itselleni. Niissäkin tilanteissa, joissa naurun löytäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Ilman näitä luonteenominaisuuksia en varmasti nytkään seisoisi pystyssä saati vielä kahdella jalalla. Vaikka pystyn muodostamaan naurun, se ei suinkaan tarkoita ettei se kätkisi sisälleen sitä suurta surua ja menetyksen tunnetta.

Jottei teksti alkaisi kuulostaa pelkästään siltä että tekisin monologin siitä kuinka vankka tai stabiili olen, on tapahtumaketju tuonut itsestäni esiin myös ne negatiiviset luonteenpiirteet ja heikkoudet. Pelottavimpiin näistä lukeutuvat halu olla tuntematta mitään. Omalla kohdallani olen löytänyt elämässäni tähän ratkaisun vain ja ainoastaan yhdellä tavalla. Huumeilla ja alkoholilla. Kun ketään ei näe taikka kuule, saatan sulkea silmäni ja sukeltaa ajatuksissani paikkaan ja aikaan jolloin ei tarvinnut tuntea yhtään mitään.

Ennenkuin joku tuntee suurtakin huolta, on hyvä muistaa että olen toipuva addikti. Jokainen edellämainittu käy jossain kohtaa elämäänsä näitä ajatuksia läpi, minä itseni mukaanlukien. Koen kuitenkin nähneeni oman pohjani tässä elämässä, enkä toistaiseksi näe tarvetta lähteä kokeilemaan rajojani enää todellisuudessa. Jos itsestäni tuntuu nyt pahalta, vanhaan toimintamalliin palaaminen vie minut itse itsestäni varmasti vain kauemmas.

Jos täytyy nähdä asioissa valoisa puoli, arvostan vieläkin enemmän jokaista aamua johon herään. Kun avaan silmäni ja tajuan että painajaisen sijaan tämä kaikki tapahtunut onkin totta, pakotan itseni ylös tiedostaen että tämäkin pahalta tuntuva elämänvaihe on lahja eikä itsestäänselvyys. Toivon ja tiedostan samanaikaisesti että suru hälvenee vielä lopulta. Sitä ennen keskityn ottamaan päivän kerrallaan. Katsomaan ympärilleni  vain todetakseni, että asiat ovat tälläkin hetkellä aika hyvin. Miksi on helpompi nähdä ne asiat jotka ovat huonosti tai puuttuvat, kuin ne jotka ovat edelleen loistavasti? Aurinko, paista huomenna.

Loppuun kiitos kaikille vielä osaanotoista. Mummo saatetaan haudan lepoon rakkaidensa ympäröimänä ensi viikolla, jolloin suuntaan kohti keski-Suomea.

 

INA