GIRL POWER

Moikka sateiseen sunnuntaihin! Kulunut viikko on ollut super kiireinen sekä vähintäänkin yhtä tapahtumarikas. Olen kärsinyt järkyttävistä kiputiloista jalan hermovaurion takia, ja viikon unisaldo on varmasti jotain 25 tunnin luokkaa. Tänään aamulla hakiessani kahvimaitoa, painelin kylmän viileästi kassan ohi maito kainalossa ja tajusin vasta kotiovella että ” Damn, tämä olisi pitänyt varmasti myös maksaa 😀 ”. Kertoo jonkinverran siitä miten koomassa aivot oikeasti viikon jälkeen ovat. Onneksi olen meidän lähikaupassa sen verran tuttu näky, että vältyin rikosrekisteriltä ja kävin maksamassa maidon jälkikäteen. En löydy siis Alppilan etsintäkuulutettujen listalta, ja luovun urastani myymälävarkaana ennenkuin se ehtii edes alkamaan.

No mitä sitten viikkoon on mahtunut?  Olen ravannut hierojan sekä fysioterapeutin ovella suhteellisen ahkerasti. Töistä on ollut pakko myös saikuttaa, ihan sen vuoksi että itsestäni olisi todella edesvastuutonta hoitaa muita ihmisiä tämän tasoisilla univajeilla. Pyydänkin armollisuutta tämän päivän kirjoitusvirheisiin.

Viikon kohokohtana toimi ehdottomasti Miss Helsinki karsinnat perjantaina, joista mainitsinkin jo edellisen postauksen yhteydessä. Ihan älytön kiitos suporttaajille. On upeaa nähdä miten moni vilpittömästi halusi tsempata, ja arvostan jokaista viestiä jonka asian tiimoilta sain. Hirveästi on kysytty miten meni, enkä millään ole ehtinyt vastaamaan kaikille. Lyhyesti ja ytimekkäästi olen ulkona kisasta, eikä oma tie jatku  enää semifinaaleihin saakka. Sen sijaan että tuntisin minkäänlaista mielipahaa asian tiimoilta, olen aidosti iloinen jokaisen mimmin puolesta joka lunasti itselleen kyseisen paikan. Yleensä olen harvinaisen huono häviäjä jos puhutaan vaikkapa monopolista, mutta fakta on kirkkaasti se että jokainen jatkoon päässyt tyttö oli itseäni parempi. Jo se että nousin lavalle ilman minkäänlaista kokemusta näillä lähtökohdilla, oli itselleni varsinainen lottovoitto.

Kisasta on puhuttu viimeaikoina jokseenkin negatiiviseen sävyyn julkisuudessa. On spekuloitu sitä miten sen sisällä tapahtuu kiusaamista ja väheksyntää tyttöjä kohtaan. En voi kertoa kuin omakohtaisen kokemukseni, mutta sen pohjalta väite on mielestäni naurettava. Itselläni suurimmat ennakkoluulot olivat ehdottomasti muita kilpailijoita kohtaan. On sääli miten moni mieltää kilpailuun osallistuvat tytöt itserakkaiksi julkkis pyrkyreiksi. Tapasin 8 ihanaa nuorta naista, joista yksikään ei vastannut edellämainittua kuvausta miltään osin. On myös lähes julmaa millaisen negatiivisen ryöpytyksen kohteeksi kilpailun järjestäjät ovat joutuneet. En voi kuin ihailla jokaisen rautaista ammattitaitoa sekä uskollista omistautumista asian puolesta. Herääkin kysymys miksi ihmiset keskittävät niin paljon negatiivista energiaa asioihin joista loppukädessä he eivät oikeastaan tiedä juurikaan mitään. Amen.

Päivä kesti aamukahdeksasta noin aamu kahteen. Tähän 18 tuntiin ehdittiin kokea jos jonkinlaista tunnetilaa. Se mikä yllätti itseni positiivisesti eniten, oli aivan mieletön girl power lavan takana. Sen sijaan että kukaan olisi toivonut toiselle epäonnistumista jokainen tuki toistaan siinämäärin kuin suinkin kykeni. On olemassa sanonta ” nainen on naiselle susi ”, kyseisen päivän jälkeen uskallan väittää jotakin aivan muuta. Nainen on naiselle paras ystävä sekä paras mahdollinen tuki jonka voi ikinä itselleen saada. Se yhteenkuuluvuuden tunne kun 3 tyttöä repi jumittunutta vetoketjua lavan takana yhden pidellessä vielä hiuksista kiinni, oli aivan mieletöntä. Nämä on niitä hetkiä elämässä joita rahalla ei saa, ja niitä hetkiä jotka tulen muistamaan ikuisesti. 

Kun tärisevin jaloin sekä käsin odotin tuomarien haastattelua, huomasin paniikkikohtauksen tekevän tuloaan. Tuntui ettei henki kulkenut ja sydän voisi pysähtyä hetkenä minä hyvänsä. Kävin mielessäni jo helpointa pakoreittiä taxitolpan kautta kotiin ja koin sanoinkuvaamattoman suurta pettymystä itseäni kohtaan jo valmiiksi. Tässä kohtaa eräs kilpailijoista tarttui yllättäen itseäni kädestä ja katsoi suoraan silmiin sanoen ” olet upea ”. Se yhteys, se hetki ja se aitous. Olen edelleen sanaton. Tyttö halasi vielä minua ja jätti odottamaan haastattelua yksin. Ilman häntä en olisi koskaan kävellyt huoneeseen täynnä itsevarmuutta. Luultavasti ilman häntä en olisi päätynyt haastatteluun laisinkaan. Oonko hullu jos sanon että mulla tulee hirveä ikävä näitä upeita naisia?

Lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailtuna päivä oli upea. Omaan esiintymiseeni en kommentoi mitään muuta, kuin että oli aivan helvetin hauskaa! En kadu pätkääkään osallistumistani, ja olen todella onnellinen etten antanut pelkojen rajata itseltäni tätä upeaa mahdollisuutta. Oma arki jatkuu normaalina, ja huomenna on aika palata sorvin ääreen. Yhdestä asiasta silti olen varma. Mut löytää jokaisesta avoimesta kilpailusta kannustamasta kovaäänisesti! Loppuun iso kiitos vielä erityisesti Rosanna Kuljulle ja päivään osallistuneille yhteistyökumppaneille. Meikäläisen instasta löydät tageilla näistä vielä enemmän tietoa jos joku askarruttaa <3

Ihanaa alkavaa viikkoa ja muistakaa hullutella, voittaa pelkoja ja toteuttaa unelmianne. Elämä on kuitenkin aika mieletöntä eikö?

INA