Helsingin viimeinen sinkku ja sen synty
Heippa!
Monen vuoden ja pitkäaikaisen harkinnan tuloksena, päätin avata viimein blogin elämästäni. Suurin ja painavin syy luultavasti sen viivästymiseen lienee siinä, että olen keksinyt tuhat ja yksi tekosyytä miksi se olisi huono idea. Luultavasti päällimmäisenä pelko siitä etten osaisi tuottaa ja tarjota tarpeeksi laadukasta ja mielenkiintoista sisältöä lukijoille. Kun ajatus kirjoittamisesta ei kuitenkaan ajan kanssa kadonnut, tulin tulokseen että kyseessä on kuitenkin ennenkaikkea itseäni varten luotu blogi, jossa voisin vapaasti ilmaista itseäni ja pohtia mieltäni askarruttavia asioita. Jos joku lisäkseni päätyisi lukemaan tätä, se olisi hyvä positiivinen lisä. Myönnän heti alkuun, etten ole ATK-taitojen tai oikeinkirjoituksen mestari. Rehellisyyden nimissä, ensimmäisen kurssin repuutin koulussa peräti kaksi kertaa. Näin ollen hyväksyin sen, ettei tuleva blogi visuaalisesti kuvineen, sisältöineen sekä asetteluineen tulisi olemaan sitä, jota itse sen alunperin toivoin ja kuvittelin olevan. Entä sitten? Pääasiahan nimenomaan kaikkine virheineen sekä puutteineen olisi tehdä siitä juuri minun näköiseni.
Ketä minä sitten olen ja miten ajatus blogistani sai alkunsa? Olen 25-vuotias nuorennaisen alku ja pitkänkaavan pohdiskelija. Oman elämäni kulinaristi ja Väinö-kissan yksinhuoltaja. Kirjoiteltuani Facebookkiin satunnaisia rehellisiä päivityksiä kommelluksistani, mielipiteistäni ja tuntemuksistani yleensä huumorilla höystäen, sain yhä useammin yhteydenottoja tutuiltani miksen aloittaisi kirjoittamaan niitä blogin muodossa. Vaikka saatan antaa ulkopuolisille minut vähemmän tunteville ihmisille erittäin itsevarman kuvan, joudun myöntämään olevani joissain määrin erittäin ujo sekä epävarma. Itseeni uskominen kaikkien kommelluksieni jälkeen, ei valitettavasti ole ehkä vahvin puoleni. Tulen varmasti puhumaan aiheesta myöhemmin lisää. Olen kuitenkin ihminen, joka viimeiseen asti pyrkii näkemään asioiden positiiviset puolet ja unohtamaan negatiiviset. Näin ollen se että siirryn tietyntavoin suuresti mukavuusalueeni ulkopuolelle, on jo suuri askel eteenpäin. Koskaan kun ei ole myöhäistä oppia uutta ja kehittää itseään.
Ajoitus blogin aloituksella oli ajan puolesta myös otollinen, sillä erinäisistä syistä johtuen olen pidennetyllä sairaslomalla. Tämä on suuri syy miksi blogi sai alkunsa juuri tässä ja nyt. Halusin täyttää päiväni jollain kehittävällä, sen sijaan että makaisin vain kotona tekemättä juurikaan mitään. Koen myös terapeuttiseksi avata asioita julkisesti, yleensä juuri sellaisia joita ihminen häpeää syystä tai toisesta, eikä halua ääneen tuoda julki. Voisin siis sanoa olevani jonkinasteinen kissa pöydälle ihminen, ja toisinaan tämä luonteenpiirre tuo suurtakin haastetta arkeeni.
No mistä blogi sitten sai nimensä? Kun ajatus blogista oli lähtenyt, kävimme erinäisiä nimivaihtoehtoja ystäväni kanssa läpi. Heitin vitsillä siitä tulevan ” Helsingin viimeinen sinkku ”, sillä olin juuri eronnut on-off suhteesta keskimääräisesti miljoonannen kerran oman elämäni Kihon kanssa . Tämän jälkeen mikään muu nimi ei tuntunut enää yhtä osuvalta. Se siis saisi jäädä pysyvästi. Tuurillani unelmieni prinssi saapuu valkealla ratsullaan juuri blogini avaamisen jälkeen. Se jää nähtäväksi, mutta ainakin siihen asti aion ja haluan kirjoittaa. Toivottavasti nautit hetkistä blogini parissa.
Ina