TOP & FLOP 5 ENSITREFFIT OSA 2/2
Moikka!
Syy jonka vuoksi saan tämän vasta nyt ulos on se, että takana on mahdollisesti koko vuoden hektisin viikko. Kerroinkin lyhyesti edellisessä postauksessa perustaneeni Hesyn joulukeräyksen kierrätyshengessä. Tein todella suuren arviointivirheen siitä paljonko se veisi aikaa. Olen ollut täysipäiväisesti naimisissa nyt viikon kyseisen projektin parissa. Kun tähän lisätään normaalit työt sekä arjen askareet, saattaa hyvinkin olla että askelmittarin näyttö päivän päätteeksi sen saldoa tarkistaessa olisi voinut vaikka räjähtää. Onneksi yksi parhaista ystävistäni matkustaa ensi viikonloppuna Suomeen, ja pääsen rentoutumaan kiireen jälkeen ravintola-iltojen parissa. Itseasiassa kirjoitin tämän postauksen lähes valmiiksi jo keskiviikkona, mutta iPad päätti olla sen verran yhteistyökyvytön, että FLOP 1 osiota aloittaessani, katosi kaikki saamani teksti nano-avaruuteen kahden työtunnin jälkeen. Jep, ei kiva. Hesy postaus jää siis suosiolla alkuviikkoon ja nyt tykitetään ulos timanttien sijaan ne kaikkein kamalimmat deitit, jotka ensitreffeillä vastaan ikinä ovat tulleet. Ne joiden aikana on tuntenut niin suurta myötähäpeää, että olisi halunut kadota koko universumista. Toivon ettei yksikään listalta löytyvä lue tätä postausta. Antaa palaa!
FLOP 5: Kalamies
Tämäkin tarina niinkuin moni muu, juurtaa alkunsa alkunsa Tinderistä. Asuin tuolloin vielä Turussa. Tänäpäivänä jälkiviisastuneena, teen yleensä jonkinasteisen pohjatutkimuksen tulevasta treffikumppanistani. En puhu nyt mistään suur-stalkkauksesta, mutta mielummin juttelen vaikka tovin viestitellen, versus siihen että päätä pahkaa juoksisin ulos aivan extemporesti. Toisin kävi kalamiehen kanssa, ja hän varmasti onkin suuri syy toimintaani tänäpäivänä. Kalamiehen kanssa päätin kerrankin heittäytyä ja katsoa mitä vastassa olisi, vaikkemme olleet jutelleet lähes lainkaan ennen tapaamistamme. Sovimme treffit juottoravintola Kerttuun. Olen ehdottomasti sitä mieltä että jokaisen tulisi mennä treffeille juuri sellaisena kun itsensä mukavaksi tuntee. On kuitenkin mielestäni vähintäänkin toivottavaa että yleisilme olisi silti siisti. Kalamies päätti saapua paikalle kumisaapaissa ja verryttelyhousuissa, joita koristi kaksi komeaa reikää muutaman likatahran kera. Syy miksi hän päätyi listalle, oli se että hän taukoamatta puhui putkeen kaksi tuntia, kertomatta itsestään oikeastaan juuri mitään. Hän ei esittänyt minulle kysymyksiä, saati kuunnellut vastauksia. Vaikka koen jopa hyvänä piirteenä puheliaisuuden ollessani varsin etevä siinä itse, on tärkeää myös kuunnella toista. Kun kävimme yksipuolista keskustelua järvilohen kalastuksesta, kutu-ajasta sekä sen keski-iästä, kävi mielessäni voisinko tuikata kakkuhaarukan kaverin kämmeneen kiinni jotta huomio edes hetkellisesti olisi keskittynyt minuun. Rehellisyyden nimissä en tietenkään koskaan tekisi näin 😀 . Lopulta ilta päättyi siihen, että valehtelin jättäneeni avaimeni ystäväni luo, josta ne tulisi noutaa ennen x aikaa. Vaihdoimme halauksen, ja katosin yön pimeyteen. En koskaan saanut tietää ketä hän oikeasti oli. Kalamies yritti laittaa viestiä vielä noin viikon verran, mutta kohteliaasti lopulta ilmaisin että olemme liian erilaisia. Emme siis nähneet tämän jälkeen enää ikinä. Tästä huolimatta opin että järvilohen kutu-aika tapahtuu syys/marraskuussa ja parhaillaan ne saattavat elää jopa 14-vuotiaaksi.
FLOP 4: Laulava meklari
Ja historia toistaa itseään, eli Tinder deitit taas jälleen kerran. Jo ensimmäiset viestit vaihdettuamme tiesin että olisimme kovin erillaiset kyseisen miehen kanssa. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden, sillä mies oli kohtelias ja pyysi kauniisti. Tavallaan jopa harmittaa laittaa hänet listalle tuosta syystä. Valitsimme treffipaikaksi meriravintolan. Mies puhui taukoamatta Japanin jenin pörssikursseista, tai muusta vastaavasta josta itse joudun myöntämään olevani kovinkin tietämätön. Kun puheenaihe ei keskittynyt edellämainittuihin, hoki hän innostuneena kokoajan, miten nämä olivat parhaat treffit ikinä. Lähes kymmenennen kerran jälkeen, alkoi se tuntua jo ahdistavalta. Valitettavasti miehen Tinderin profiilikuva oli myös varmasti ainakin 10-vuotta vanha. Olisin voinut elää kaiken tämän kanssa, mutta kirsikkana kakun päällä toimi miehen tapa, joka sai myötähäpeäni maximi leveleille koko treffien ajaksi. Kun päätin vaikka lauseeni sanaan ”yksin”, alkoi hän kovaan ääneen muiden ruokailijoiden läsnäollessa laulamaan iskelmä-aksentilla ” MÄÄÄ YKSIN OOON MUN MAAAILMASSAIN ”. Pidemmän päälle tämä oli erittäin noloa, etenkin sen toistuessa useita kertoja. Odotin kovasti pääseväni jo kotiin, mutta aina kun kahvikuppi tyhjeni ruokailun jälkeen mies muistutti tarjoilijaa ainakin kuusi kertaa täyttämään kuppini. Lopulta häpeänäytelmän päättyessä vaihdoimme kuitenkin halaukset. Mies tajusi ilmeisesti myös itse ettei sen suurempaa kipinää syntynyt, sillä tästä muutaman viestin jälkeen emme puhuneet enää.
FLOP 3: Päihtynyt juustokakkumies
Tarina päihtyneestä juustokakkumiehestä on myös suhteellisen tuore. Odotin treffejä kuin kuuta nousevaa. Hänen profiilinsa kertoi hänen olevan sporttinen, älykäs ja muutenkin kaikinpuolin oikein mukiinmenevä vaihtoehto. Aloittaessamme keskustelun antoi hän itsestään kovin fiksun, joskin hieman ujohkon vaikutelman. Ajattelin että hän sitä tyyppiä, joka hurmaa sitten vasta paikanpäällä. Mies siirsi aina tapaamistamme, milloin mistäkin syystä. Kun kuitenkin virallinen deittipäivämme teki tuloaan, päätin leipoa. Jos odotukseni ovat korkealla deitin suhteen, leivon AINA poikkeuksetta juustokakun. En tiedä mistä kyseinen tapa juurtaa alkunsa, mutta mahdollisesti näytän tällä olevani pontentiaalinen pullantuoksuinen kotirouva tai muuta vastaavaa haha. Asiaan palatakseni olin siis leiponut korean kakun, ja olimme sopineet viettävämme iltaa minun luonani. Kun mies saapui paikalle, hän oli kaikkea muuta kuin profiili oli antanut ymmärtää Tinderissä. Yksikään terveellinen elämäntapa ei paistanut hänen kehostaan. Sali, sekä rantakuvat olivat myös ilmiselvästi mennyttä elämää. Päästyämme sisälle mies köllähti kulmasohvalleni ja hikipisarat valuivat hänen ohimoitaan pitkin. Myös kämmenet hikoilivat ja hän oli selkeästi päihtynyt. Aluksi ajattelin tämän johtuneen jännityksestä, mutta jälkeenpäin olen varma hänen kärsineen myös mahdollisesti vieroitusoireista. Hänen puheensa mongersi, ollessaan muutenkin kovin sekavan oloinen. Kun pyysin häntä kahvipöytään, nappasi hän vaatimattomasti 1/4 palan kakusta ja meni sohvalle syömään sen. Verkkokalvoilleni on edelleen syöpynyt näky, jossa päihtynyt mies makaa sohvallani, kakunmuruset mahanpäällä, vatsa puserosta röllöttäen. Ilta oli jo suhteellisen farssi tähän asti, mutta mitä useamman palan mies söi kakkua, sen syvällisemmäksi hän muuttui. Lopulta keskustelumme oli päätynyt siihen, että hän nyyhkytti entisestä erostaan kyyneleiden kera, ja minä taputin selkään luoden uutta toivoa hänen elämäänsä. Deitin sijaan, tulikin minusta terapeutti. Kun mies oli kylläinen ja vaatimattomasti yksin syönyt koko 16 hengen kakun, kiitti hän illasta ja lähti jatkamaan matkaansa. Emme olleet yhteydessä toisiimme enää koskaan.
FLOP 2: Chilimies
Taas kerran melkein harmitti laittaa kyseinen mies listalle. Vaikka hän luonteensa puolesta ei missään nimessä ollut suinkaan pahimmasta päästä, olivat nämä treffit olosuhteiden vuoksi täysi fiasko. Olimme sopineet tapaavamme intialaisessa ravintolassa. Tein taas kerran arviointivirheen luullen miehen olevan pitkä, ja laitoin jalkaani korkeat stiletit. Paikanpäälle saapuessani olin miestä vaatimattomasti ainakin 15cm pidempi. En kuitenkaan ole kovin pituusrasistinen, enkä antanut asian häiritä. Kun tarjoilija tuli ottamaan tilausta, kertoi mies tälle että olevamme ensimmäistä kertaa Intialaisessa ravintolassa, ja pyysi tätä suosittelemaan jotain ruokaa koska me emme tietäneet ruuista mitään. Asiasta ironisen tekee, että olen erittäin suuri Intialaisen-ruuan ystävä ja syönyt siellä varmasti kymmeniä kertoja. Tarjoilija suositteli annosta x jonka sai neljällä eri tulisuus asteella. Itse valitsin turvallisesti medium asteisen, kun taas herra mahtipontisesti päätti suosituksestani huolimatta ottaa sen x-tra spicy annoksen. Kun ruoka saapui pöytään hyvin alkanut keskustelumme sai käänteen, kun miehen kasvot muuttuivat heloittavan punaisiksi ja kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistään. Mies ei voinut myöntää tehneensä virhettä tilauksen suhteen, vaan väkisin yritti saada annoksensa alas. Hän joutui poistumaan ainakin neljä kertaa vessaan tunnin aikana. Aina palatessa pöytään kärsimys palasi hänen kasvoilleen jatkaessaan syömistä, ja jouduin käymään keskustelun yksipuolisesti itseni kanssa. Myönnän turhautuneeni, ja join pullollisen punaviiniä tunnin aikana kestääkseni myötähäpeän. Pöydässä istui tunnin jälkeen mies joka oli kasvoiltaan kirkkaanpunainen ja turvonnut, sekä humalainen nainen käymässä keskustelua itsensä kanssa. Varsinainen murhenäytelmä. Kun ruoka oli syöty loppuun, heitti mies minut kotiin ja ilta päättyi tähän surullisen kuuluisaan halaukseen. Emme ole olleet toisiimme yhteydessä tämän jälkeen.
FLOP 1: Ylimielinen futari
Näistä treffeistä tulee kuluneeksi kohta 3 vuotta, ja ovat ne aivan ylivoimaisesti kamalimmat ikinä. Kaikki neljä edellämainittua miestä, ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän olleet kohteliaita. Seuraava ihminen ei ollut sitä missään määrin. Kyseinen mies oli laitannut Tinderiin ensinnäkin iäkseen 32, hänen ollessaan oikeasti yli 40. Sovimme treffit hänen luokseen, jonne minun tuli matkustaa junalla. Asemalta oli noin 5 minuutin kävelymatka miehen luo, eikä navigaattorini syystä tai toisesta löytänyt perille. Hän ei vaivautunut edes tunnin eksymiseni jälkeen tulemaan vastaan. Kun lopulta löysin perille odotti vastassa nirppanokka joka arvosteli minut katseellaan päästä varpaisiin. Ensimmäinen asia jonka hän sanoi oli ” kuinka vaikeaa voi olla oikeasti löytää perille ? ”. Yrittäessäni olla mukava ja kysyessäni kysymyksiä, mies vain murahteli ja arvosteli jatkuvasti minua katsellaan. Oltuani ehkä 15 minuuttia miehen luona, ovikello soi. Sieltä tuli hänen kummityttönsä, joka hänkin oli minua vanhempi. Jäin vaivautuneena istumaan sohvalle, kun hän esitteli uutta asuntoaan tytölle. Kun mies siirtyi toiseen pöytään kummityttönsä kanssa, kysyin kohteliaasti olisiko minun aika poistua. Mies tuhahti ylimielisesti ” joo parempi että lähdet ”, eikä tullut saattamaan minua edes ovelleen. Tämä on ainoa kerta kun olen poistunut treffeiltä itkien. Olin tuolloin tummatukkainen, ja tyylini oli jokseenkin erilainen mitä tänäpäivänä. Eräänä viikonloppuna näin Teatterissa kyseisen miehen. Hän tuli mitä kohteliaimmin esittäytymään ja pyytämään minua ulos uudestaan, tajuamatta että olimme tehneet sen jo kerran epäonnistuneesti. Päätin olla lapsellinen, ja vastasin häntä arvostelevasti päästä varpaisiin katsoen ” Ei kiitos, parempi että lähdet ”.
Ina
