Parasta tänä vuonna oli Ghostin levy Infestissumam. Hauskaa, hauskempaa ja hauskinta oli reissata miehen siivellä, vuoteen mahtui erinomaisia festareita, keikkoja ja kesä, jonka aikana välttelin Lahtea kaikin mahdollisin keinoin siinä erinomaisesti onnistuen. Kiitos ystävät, vähälukuinen mutta rakas ja kaikkea muuta kuin päijäthämäläinen joukko. Te annatte minulle toivoa siitä, että näille pellon keskellä eletyille vuosille on […]

Takapihan sireenikin on tuumannut, että parempi alkaa kasvattamaan lehtiä sen varalta, ettei lumi ehdi tulemaan ennen huhtikuuta. Kieltämättä vähän kummallinen fiilis ajaa polkupyörällä koko perheen voimin joulukuun viimeisenä sunnuntaina. Lumesta ei tietoakaan, jaloissa samat tennarit kuin heinäkuussakin. Hyvä meininki.  

Käsien läpi solahtaneen loppusyksyn ja alkutalven päätteeksi ei juuri vähempää voisi kiinnostaa to do -tyyppiset listat ja käytännöllisen päiväjärjestyksen miettiminen. Tehdään kun jaksetaan ja mennään kun keretään. Enkä ole yksin. Tänä aamuna reipastelun ja pakkopuurojen sijaan otettiin toisen lomapäivän aloitus tosissamme. Kerättiin kaikki peitot yhdeksi vuoreksi, ladottiin tyynyt päällekkäin ja luettiin peittopesässä kirjoja pitkälle aamupäivään. […]

Suomen Hammaslääkäriliiton ja hammaslääkärin vastaanottoon assosioidun kuolemanpelon takia meillä käytetään sähköhammasharjaa. Kahta sähköhammasharjaa. Mainitsinko jo hammaslääkärin vastaanoton ja kuolemanpelon aikaisemmassa virkkeessä? Eilen puolisoni antoi euron tiikerille akupunktiohoitoa akkuporakoneella ja TADAA! Luonnossa tämä ei näytä ihan näin irvokkaalta. Se näyttää ähemmän muovilelulta, jonka selkään on porattu kolme sähköhammasharjan vaihtopään mentävää reikää. Suomen Luontoliiton tunnustusta odotellessa.  

Tykkäätkö tehdä asiat helpoimman kautta? Minä en, mutta ruuanlaitossa sallin itselleni poikkeuksen. Eilen raapastiin vähän myöhäiset isänpäiväleipomukset. Kuiva-ainekaappi-inventaariossa käpälään sattui purkillinen maapähkinävoita, joka on odottanut jo tovin verran tositoimiin pääsyä. Pikaisen googlauksen perusteella ainekset antoivat myöten banaani-maapähkinävoimuffinsseille. Muffineille. Muff…leivoksille. Tässä härski reseptikaappaus Yhteishyvän ruokaliitteestä. Banaani-maapähkinävoimuffin(s)it 2 (yli)kypsää banaania 1 dl sokeria 1dl maapähkinävoita 1 kananmuna […]

Minun isäni tuoksuu mielikuvissani Pupu Tupunoilta, muovisen eväslaatikon vähän tympeältä ominaistuoksulta kun kannen avaa ja happonsa menettäneeltä Zup*-limpparilta. Muistoihin nivoutuu myös takkutukan kesyttämistä lähtötohinoissa, hyppyriponnarit, tupsupipot, aikidotreenit aamutuimaan, sormissa viipyvä nikotiinin haju, takaoven lannistunut naksahdus.  Myöhemmin muistan vierailut hyppytunneilla isän luona, yksiön mykät seinät, näkkärin päällä rouskuvat maustekurkut, kahvinkeittimen säksätyksen ja jääkaapin sydäntä särkevän tyhjyyden. […]

Meillä liikutaan. Valoa näihin pimeisiin Lahdessa vietettyihin vuosiin (voi luoja, monikossa) on tuonut vähän yllättäen liikunta, aktiivinen ja omasta tarpeesta lähtenyt. Alkusysäyksen aktiiviselle liikuntaharrastukselleni antoi Ihmisen anatomia ja fysiologia loppuvuodesta 2012. Havahduin tenttiin lukiessani siihen, että olen joku päivä varoittavana esimerkkinä yhdessä sellaisessa pienessä tietoisku-ikkunassa: ”Nainen vai rusina? Lahteen jämähtänyt nainen eli ennätyspitkän elämän ilman […]

Niin kaaokselta kuin se näyttääkin, niin eipä parane mennä tietämättömän siirtämään yhden ainuttakaan kuvan kulkuneuvoa. Ne ovat tarkasti aseteltu omille paikoilleen, jokainen niistä on lempikkiauto. En enää muista aikaa, miltä tuntui kävellä oman kodin lattioilla, joita ei oltu miinoitettu pikkuautoilla. Otsikon mukaisesti päivän auto on tuo korin päällä valvontatehtäviä suorittava hopeanharaa hurmuri vauhtiraidoilla.

Joka ikinen loppusyksy löydän itseni samasta tukalasta tilanteesta. Pitelen kädessäni rumaa lapasen alkua, jonka olen neulonut niin moneen kertaan uudestaan, että lanka on ihan kiharaista. En raaski purkaa sohvannurkassa syntynyttä käsityölastani, vaan jatkan lapasen loppuun saakka. Sitten teen sille toisen rumiluksen kaveriksi, ihan vain huomatakseni, että olen tehnyt kaksi rumaa vasemman käden lapasta. Aloitin neulomisen […]

Kannatti vääntäytyä sohvannurkasta ja nukkumatin kainalosta tervehtimään Torven keskiviikkoillan esiintyjää, Ville Leinosta. Omistajanvaihdos ei näkynyt millään tapaa ravintolan miljöössä saati asiakaskunnassa, Tirran edestä saa yhä lahjomattoman arvioin ulkomuodostaan paikallisen etanolin ammattikäyttäjän suusta kuultuna. Leinosen Villen olen nähnyt viimeksi Valumon kanssa kymmenen vuotta sitten ja Riston tuuraavana rumpalina pariin otteeseen männä vuosina. Hyllystä löytyy levyjä vuosien […]