Oo siellä jossain mun

Minun isäni tuoksuu mielikuvissani Pupu Tupunoilta, muovisen eväslaatikon vähän tympeältä ominaistuoksulta kun kannen avaa ja happonsa menettäneeltä Zup*-limpparilta. Muistoihin nivoutuu myös takkutukan kesyttämistä lähtötohinoissa, hyppyriponnarit, tupsupipot, aikidotreenit aamutuimaan, sormissa viipyvä nikotiinin haju, takaoven lannistunut naksahdus.

 Myöhemmin muistan vierailut hyppytunneilla isän luona, yksiön mykät seinät, näkkärin päällä rouskuvat maustekurkut, kahvinkeittimen säksätyksen ja jääkaapin sydäntä särkevän tyhjyyden. Vanhojen huonekalujen päällä raskaana lepävään tunteen siitä, että jokin on juuri niin kaukana, ettei siihen enää yletä, eikä sitä näe. Tuulikomerossa viimeinen hengenveto isän villapaitojen tuoksua. Kurkkuun pakkautuva puristava tunne kättä heilauttaessa. Vuodet sormien välistä valuen.

Tummanpuhuvien vuosien jälkeen minä olen meistä se, joka pärjäilee kehottamattakin. Semmosta se elämä on, valintoja.

Hyvää isänpäivää iskä. *) 20 vuotta myöhemmin hoksasin, että Zup-limppari on 7Up, Sevenappia.