Serge Gainsbourgin, Elviksen ja David Bowien melodramaattinen savolaissynteesi

Kannatti vääntäytyä sohvannurkasta ja nukkumatin kainalosta tervehtimään Torven keskiviikkoillan esiintyjää, Ville Leinosta. Omistajanvaihdos ei näkynyt millään tapaa ravintolan miljöössä saati asiakaskunnassa, Tirran edestä saa yhä lahjomattoman arvioin ulkomuodostaan paikallisen etanolin ammattikäyttäjän suusta kuultuna.

Leinosen Villen olen nähnyt viimeksi Valumon kanssa kymmenen vuotta sitten ja Riston tuuraavana rumpalina pariin otteeseen männä vuosina. Hyllystä löytyy levyjä vuosien varrelta, jollain hajanaisella logiikalla hankittuna. Keskiviikkona räjähti vuosien potti, missä te kaikki lahtelaiset ja kuntaliitosten menninkäiset olitte, kun Ville Leinonen veti ihan älyttömän hyvän setin Lahen Torvessa, häh? Paikalla oli kourallinen ihmisiä, joista osa on ollut Torvessa notkumassa jo vuodesta 1957. What’s your excuse?

Ensimmäinen setti käsitti Samhain coverbiisejä, vartin ryhmäseksi-ja suihkutauon jälkeen oli toinen setti omia biisejä. Taitavaa, välitöntä, inspiroivaa, lahjakasta, yllättävää, Ville Leinosta. Kuusi euroa, kaksi tuntia. Missä on kulttuurialan katteet?

Tämä teksti piti julkaista heti torstaina, mutta töpeksin aikani asetusten kanssa ja lähdin viettämään viikonloppua. Se oli hyvä valinta.

Koska keskiviikolta ei ole mitään videomateriaalia, niin lohdutukseksi flashback Kontufolkista.