Parvekeprojekti: kukkia, yrttejä ja ruotsalainen ex-seilori

Kävimme katsomassa asuntoamme ensimmäistä kertaa tosi kirkkaana ja aurinkoisena päivänä. Vaikka oli marraskuu ja päällä villakangastakit, pystyi sinisestä taivaasta fiilistelemään, miten kiva parvekkeella olisi kahvitella kesällä. Kukkien ja parvekeviljelmien keskellä tietysti.

Niitä kelejä odotellessa… Oikeasti lämpimiä, yli 20-asteisia päiviä on ollut vasta kaksi. Toisena niistä pesin parvekkeen ja tapasin partsinaapurimme, eläköityneen ruotsalaisen merimiehen. Naapurinrouvaa olin moikkaillut jo aiemmin, ja kertonut siinä kaiteita hangatessani meidän tulevan Suomesta.

Rouva palasi sisälle, ja hetken päästä sieltä kurkkasi iloinen, himppasen harmaantunut mies, joka huikkasi:

You’re from Finland? I’m Swedish!

Juteltiin siinä aikamme ja Hals vinkkasi, että lähimmän kirkon kellarissa on muuten baari. Hän varoitteli myös, ettei parvekkeen pesemisestä tule sitten ilmansaasteiden takia loppua ikinä, jos siihen kerran ryhtyy. Ryhdyin silti.

Ja viikonlopun puutarhakauppareissun jälkeen ryhdyin vähän lisää.

 

Kuuttakymmentä multalitraa, imurointia ja yhtä äidille soitettua konsultointipuhelua myöhemmin:

 

 

Mutta mutta. Viikonlopuksi on luvattu yölämpötilaksi peräti kahta lämpöastetta. Mulla on vaan yksi kysymys:

Kevät, missä sä kuppaat? Hä?