Vanhan puhelinpöydän uusi koti

Ensimmäinen reissu paikalliseen kierrätyskeskukseen onnistui yli odotusten.

 

Kringwinkelistä löytynyt pikkupöytä oli onneksi tarpeeksi kevyt kantaa kotiin samantien ja se löysi paikkansa olohuoneen ja eteisen välisestä ovenpielestä. Eteinen on meillä koko kämpän kauttakulkupaikka eikä tilaa tasoille ole lainkaan, joten johonkin pitää saada laskettua käsistään avaimet ja muu sälä kotiin tullessa.

Mielelläni kutsuisin tätä vanhanaikaisesti puhelinpöydäksi, mutta ei meillä ole kuin tuo reititin, joka on muuten varsinainen valo yössä. Reititinpöytä ei kuulosta kyllä miltään.

Näin Buzzfeedissä DIY-ohjeen, jossa reitittimelle askarreltiin vanhan kirjan näköinen kotelo mapista ja kankaasta. Ostin jo kuumaliimapyssynkin tätä projektia varten, kunnes luin kommenttiketjusta varoitukset: älä vain tee näin, ellet halua löytää laitettasi käryämästä ylikuumentuneena.

Kyllä tässä taloudessa paloturvallisuus menee estetiikan edelle, joten projekti jäi.
 

 

Reititin on muutenkin pakottanut joustamaan esteettisissä asioissa.

Puhelinpistoke on jostain syystä siivouskomeromme perimmäisessä nurkassa, joten komeron ja olohuoneen väliseen seinän lattiatasoon on porattu reikä, josta nettikaapelin saa kulkemaan olohuoneeseen.

Nettiasentajamme oli hyvin ystävällinen ja niittasi piuhan nätisti kiinni lattialistaan. (Ei puhettakaan, että törkkäisit vain itse laitteen seinään ja sulla olisi wifi. Ammattilainen sääti nettiä meille melkein tunnin.) Johdon väriin ei vain ollut enää siinä vaiheessa mitään sanomista.

 

Sinä siellä, joka valitsit tämän johdon värin: miksi? Mitä pahaa olen sinulle tehnyt?